Jyrki Pinomaa ehdolla Kehitysvammaisten Tukiliiton puheenjohtajaksi

kuva, jossa on Jyrki Pinomaa
Uutiset -

Jyrki Pinomaa ehdolla Kehitysvammaisten Tukiliiton puheenjohtajaksi

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n liittokokouksessa Rovaniemellä 20.5.2017 valitaan Tukiliitolle uusi puheenjohtaja. Tässä puheenjohtajaehdokkaan Jyrki Pinomaan ajatuksia Tukiliiton tulevaisuudesta. Helsingin Kehitysvammatuki 57 ry antaa tukensa Jyrkille tulevissa puheenjohtajavaaleissa.

 

Hyvä Kehitysvammaisten Tukiliiton väki,

Kokoonnumme liittokokoukseen Rovaniemelle viikon kuluttua. Vastoin kokousjärjestäjien ennakko-odotuksia osallistujia kokousviikonloppuun on tulossa niin runsaasti, että kokouspaikka on jouduttu vaihtamaan suuremmaksi. Hienoa! Tämä kertoo myös siitä, että kokouksen päätettävänä olevat asiat kiinnostavat ja päätöksiin halutaan olla vaikuttamassa.

Liiton sääntöuudistus lienee toinen kokousväen kiinnostusta nostattaneista aiheista. Se toinen on Tukiliiton puheenjohtajan vaali. Olen käytettävissä tässä puheenjohtajan vaalissa ja siksi haluan tässä avata teille näkemyksiäni Tukiliiton tulevaisuuden haasteista erityisesti liiton rakenteisiin liittyen.

Onko nyt esillä oleva sääntöuudistus sellainen, joka vastaa edessä oleviin haasteisiin? Mielestäni ei.

Oletan, että olette perillä sääntömuutoksen sisällöstä, joten en ryhdy sitä tässä erittelemään. Mutta kysyn: Onko järkevää kasvattaa järjestöbyrokratiaa säätämällä Tukiliiton vastuulle ja järjestettäväksi joka kolmas vuosi kokoontuvan liittokokouksen ja 5-6 kertaa vuodessa kokoontuvan liittohallituksen rinnalle kahdesti vuodessa kokoontuva yli 30 jäsenen edustajisto ja viidellä eri alueella vuosittain kokoontuvat aluekokoukset 7-9 jäsenisine johtoryhmineen? Minulle on kerrottu vuosittaisen liittokokouksen järjestämisen rasittavuudesta – tämä järjestämisen moninkertaistava malli ei näyttäydy yhtään vähemmän rasittavalta.

Sen sijaan, että lisätään uusia toimielimiä, joiden miehittämiseen tarvitaan kymmenittäin lisää vapaaehtoistoimijoita, tulee keskittyä nykyisten toimielimien ja niiden toiminnan ja miehittämisen uudistamiseen.

Kannatan vahvasti järjestöbyrokratian keventämistä, mutta en valtakunnallisen yhtenäisyyden kustannuksella. Yhteenkuuluvuutta, keskinäistä verkostoitumista ja vertaistukea voidaan edistää mahdollistamalla yhtenäisyyttä kasvattavia valtakunnallisia tapahtumia, esimerkiksi liittopäiviä, järjestöpäiviä tai vastaavia – ei hajauttamalla ja pakottamalla alueille. Myös etäosallistuminen päätöksentekoon on oltava mahdollista.

En kannata liittohallituksen esitystä sääntöuudistukseksi senkään vuoksi, että näen nykyisen tukipiirijaon liittohallituksen ehdotusta paremmin vastaavan siihen tarpeeseen, jota maan hallituksen esitys sote-uudistukseksi Tukiliitolta edellyttää. Tukipiirit ovat yhteneviä sote-maakuntien kanssa kolmea lukuunottamatta – kahteen piiriin kuuluu kaksi, yhteen kolme maakuntaa. Tukipiirit ovat toiminta-alueillaan osoittautuneet jäsenistön tarpeita palveleviksi. Siksi niiden toimintaa kannattaa tukea sekä mahdollisuuksia toimia alueellaan sote-vaikuttajina ja edunvalvojina vahvistaa kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Tämän kirjoitettuani kysyn, vastaako Tukiliiton palveluksessa olevan henkilökunnan nykyisen kaltainen organisoituminen soten haasteisiin? Vastaan, että ei vastaa. Edelleen kysyn pystytäänkö tällä nykyisellä organisaatiolla Tukipiirien toimintaa tehokkaasti tukemaan ja kyetäänkö sillä parhaalla mahdollisella tavalla mahdollistamaan alueellinen vaikuttamistyö? Vastaan, että ei pystytä eikä kyetä.

Siksi työlään ja massiivisen järjestörakenteen uudistamisen sijaan, on juuri nyt ajankohtaisempaa ja tärkeämpää vihdoin vastata järjestökentän pitkäaikaiseen kysyntään luomalla nykyistä paremmat ja toimivammat edellytykset palkatun henkilökunnan ja tukipiirien ja vapaaehtoistoimijoiden saumattomalle ja tiiviille yhteistyölle. Tätä ei nykyinen pirstoutunut ja eri toiminnoille kohdennettujen avustusten rahoitusmalli parhaalla mahdollisella tavalla tue, joten sen uudelleenjärjestäminen vaatii yhteisen näkemyksen saavuttamista STEAn (aiemmin RAY) kanssa.

Tukiliiton voima on aina ollut ja on edelleen vahvoissa ja sitoutuneissa yhdistysten ja piirien yhdistystoimijoissa. Heitä tulee jatkossa tukea ponnekkaammin ja heille tulee taata palkatun henkilöstön vahva tuki. Minun tulevaisuuden visiossani paikallista ja piirien toimintaa tukeva Tukiliiton henkilöstö koostuu yhdistystoimijoiden joukossa viihtyvistä kansalaisjärjestötoiminnan moniosaajista, jotka ovat kotonaan niin yhdistystoiminnassa kuin vaikuttamistyön ja edunvalvonnan kovassa ytimessäkin.

Kumppanuus on tämän päivän sana. Niukoista resursseista kilpailtaessa ei ole varaa tehdä päällekkäistä työtä ja siksi kumppanuuksien hyödyntäminen ja keskinäisestä työnjaosta sopiminen ovat tässä ajassa välttämättömyyksiä. Monien toimijoiden kanssa yhteinen YK:n vammaisten ihmisten oikeuksiin tukevasti nojautuva tehtävämme edellyttää myös yhteistä tulevaisuuden suunnittelua ja erityisesti kehittämistyön tiivistä koordinointia.

Kehitysvammaisten Tukiliitto on perheiden perustama järjestö. Perheiden, jotka tunsivat tarvetta tulla yhteen ja vertaistensa joukkoon. Perheiden, jotka tunsivat tarvetta vaihtaa keskenään kokemuksia ja saada vinkkejä ja voimaa taisteluun kehitysvammaisen omaisensa välttämättömien palvelujen puolesta. Tukiliitto on viime vuonna uudistettujen sääntöjen alkupykälien mukaan ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestö, mutta ennen kaikkea – ilman sääntökirjaustakin – Tukiliitto on edelleen omaisjärjestö.

Me Kehitysvammaisten Tukiliiton jäsenjärjestöjen jäsenet olemme velvollisia jatkamaan perustajaperheiden viitoittamalla tiellä. Tehtävänämme on myös tästä eteenpäin varmistaa Tukiliiton toiminta yhtenäisenä ja yhteisenä kehitysvammaisten ihmisten, heidän perheidensä ja liittoon palkattujen toimihenkilöiden tiiviinä ja vaikuttamisen valmiutensa säilyttävänä verkostona.

On tärkeää muistaa, että joukossamme on paljon myös vaikeasti vammaisia, runsaasti apua ja tukea tarvitsevia kehitysvammaisia. He eivät koskaan kykene itse pitämään puoliaan ja siksi meitä omaisia edelleen tarvitaan puolenpitäjinä. Jokseenkin kaikki kehitysvammaperheet elävät kehitysvammaisen ihmisen lapsuus- ja nuoruusajan, vähintään kaksi vuosikymmentä perheenä, jossa omaisten rooli on keskeinen. Siksi emme saa koskaan puheissamme – emmekä liiton säännöissä – unohtaa omaisia.

Vihdissä toukokuun 12. päivänä

 

Jyrki Pinomaa

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

0400 462 705

PS. Jos sinulla on Facebook-tili ja haluat laajemmin tutustua ajatuksiini Tukiliitosta ja laajan jäsenjoukon kanssa aiheesta tänä keväänä käytyyn keskusteluun, lähetä minulle sähköpostiosoitteesi, niin kutsun sinut puheenjohtajaehdokkuuteni merkeissä helmikuussa perustamaani suljettuun Facebook-ryhmään ”Tukiliiton puheenjohtajaksi 2018”.