Tunneteatterin esiintymismatka Puolaan 10.-13.6.
Keväällä Tunneteatteri sai kutsun kansainvälisille teatterifestivaaleille Puolan Lodziin. Festivaali, johon ryhmä kutsuttiin esiintymään, on nimeltään International Biennale XIII Theatrical Meetings Therapy and Theatre. Tunneteatteri on Helsingin työväenopiston ja Kehitysvammatuki 57 ry:n vekkaritoiminnan yhteistyönä toteutettu ryhmä, joka on toiminut jo viisi vuotta. Ryhmää ohjaa teatteri-ilmaisun ohjaaja Hanna Häyhä yhdessä Vekkarin vertaisryhmän vetäjien Outi Keron ja Jussi Bromanin kanssa.
Suunnittelimme festivaaleille lähtöä jo usean kuukauden ajan yhdessä Helsingin työväenopiston kanssa hakien muun muassa rahoitusta eri tahoilta, jotta ryhmän jäsenten ei tarvitsisi maksaa osallistumisesta ja matkustamisesta itse. Ryhmäläisten matkat kustannettiin Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala-apurahalla. Lisäksi Tunneteatteri sai kehitysvammaisten ryhmille tarkoitetun apurahan Kehitysvammaisten Tukiliitolta sekä Zachris Castrenin säätiöltä. Suuri kiitos kaikille matkan mahdollistajille!
Reissuun lähti tunneteatterilaisista vertaisryhmän vetäjä Outi Kero, kahdeksan ryhmäläistä sekä ohjaaja Hanna Häyhä, Kehitysvammatuki 57 ry:n vertais- ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Satu Timperi sekä taustatukihenkilö Janna Inkinen ja Helsingin työväenopistolta Marianne Rytkönen.
Esiintymismatka alkaa (sunnuntaina 10.6.)
Tunneteatterin ensimmäinen esiintymismatka ulkomaille alkoi aikaisin aamulla. Kaikki heräsivät ja olivat ajoissa odottamassa, kun taksi saapui heitä noutamaan klo 6.00. Keräännyimme koko porukalla Helsinki-Vantaan lentokentälle, josta jokainen sai itse kuitata laukkunsa ruumaan ja sitten menimmekin jo kohti turvatarkastusta.
Nautimme aamupalan kentällä ja pian sen jälkeen täytyikin valmistautua lentoon klo 9.30. Koneeseen mennessä huomasimme, että artisti Isac Elliotkin oli samalla lennolla. Vaihdoimme kuulumisia ja Isac kertoi esiintyvänsä samana iltana Lodzin Scemagrafia-nimisellä konserttisalissa. Parin tunnin lento sujui hyvin porukan laulaessa ja iloitessa lentoon lähdöstä. Lento kesti 1 tunti 45 minuuttia ja laskeuduimme Puolaan klo 10.15 Puolan aikaa. Tunneteatteri pääsi myös yhteiskuvaan Finnairin henkilökunnan kanssa.
Lentokentällä meitä odotti bussikuski Helsinki-kyltti kädessään. Jatkoimme matkaa pikkubussilla Varsovasta kohti määränpäätämme Lodzia, joka on Puolan kolmanneksi suurin kaupunki. Majoituimme juutalaisten omistamassa majatalossa nimeltään Dom Goscinny ihan Lodzin keskustassa.
Majoittumisen jälkeen pääsimme kuuntelemaan majatalossa romanialaistaustaista musiikkia ja syömään illallista puolalaiseen tapaan. Sali oli täynnä kuuntelijoita, söimme ja tanssimme syönnin lomassa muiden mukana.
Ruokailun jälkeen lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Kävimme tutustumassa katolilaiseen kirkkoon ja peilimosaiikkikäytävään sekä pääkatuun, Piotrkowskaan, joka on neljä kilometriä pitkä ostos- ja ravintolakatu.
Myöhemmin suuntasimme Isac Elliotin keikalle, joka oli todella lähellä majapaikkaamme. Keikka alkoi klo 19.00. Samalla keikalla esiintyi myös toinen teinityttöjen suosiossa oleva poikabändi.
Keikan jälkeen istuskelimme keikkapaikan sisäpihalla, joka oli täynnä hiekkaa ja lepotuoleja. Isac Elliot tuli vielä keikan jälkeen tapaamaan ryhmäämme, jakamaan nimikirjoituksia sekä ottamaan yhteiskuvan kanssamme!
Tulopäivämme oli täynnä hyviä hetkiä ja upeita kohtaamisia! Keikan jälkeen söimme iltapalaa ja menimme nukkumaan.
Teatterifestivaalit alkavat (maanantai 11.6.)
Maanantaiaamuna meitä odotti herättyämme festareiden 15-vuotiaat ihanat vapaaehtoiset Olga ja Julia. He toimivat oppainamme ja he esittelivät meille kaupunkia. Aamupalan jälkeen lähdimme kohti Manufactura-ostoskeskusta.
Matkalla puistossa harjoittelimme Peter Pan -esityksen Huugi Buugi -tanssia, söimme ihanat munkit, otimme valokuvia Manufactura-kirjainten kanssa sekä otimme Lodz-kasteen suihkulähteessä. Ryhmäläiset vilvoittelivat lämpimän sään vuoksi päitään suihkulähteessä ja loppujen lopuksi melkein jokainen meistä kasteli päänsä siinä.
Shoppailujen ja upeaan Manufactura-kauppakeskukseen tutustumisen jälkeen kävelimme kaupungin halki teatterille lounaalle.
Lounaan jälkeen tutustuimme Poleskiin, joka oli Biennaalin järjestävä organisaatio ja Teatr Novyyn, jossa festivaali järjestettiin.
Virallisia teatterifestivaalien avajaisia vietettiin klo 15.00. Avajaispuheessa korostettiin taiteen ja teatterin tekemisestä yhdessä ja sitä, miten se kuuluu kaikille, myös erityisryhmille: tasapuolisesti, tasa-arvoisesti ja rajat ylittäen. Puheessa tuotiin myös esille, kuinka teatteri yhdistää ihmisiä ja kansoja – kielimuurit ylittäen.
Avajaisten jälkeen näimme puolalaisen teatteriryhmän vaikuttavan draamanäytelmän. Näytelmässä kehitysvammainen pariskunta sai lapsen ja se otettiin pois lapsen synnyttyä. Näytelmä oli puolaksi, mutta herätti meissä jokaisessa paljon erilaisia tulkintoja ja tuntemuksia.
Avajaisten jälkeen lähdimme syömään italialaiseen ravintolaan, jonka jälkeen menimme nukkumaan.
Esiintymispäivä (tiistai 12.6.)
Tiistaina meillä oli treenit ja itse esitys.
Ennen esitystä lepäilimme, pakkailimme tavaroita ja kirjoitimme postikortteja. Söimme lounaan teatterin lähellä ja siirryimme teatterille valmistautumaan. Tunneteatteria odotti oma takahuone.
Harjoituksissa vedimme esityksen läpi ihan uudella näyttämöllä, ja sen jälkeen lepäilimme ja söimme ennen H-hetkeä.
Esitys alkoi klo 16.00 ja katsomo täyttyi yleisöstä. Esitystämme oli tullut katsomaan jopa koululuokka Varsovasta. Esitys meni täydellisesti ja yllätyksenä tunneteatterilaiset puhuivat vuorosanoja englanniksi.
Esityksen jälkeen Hanna Häyhä kertoi Tunneteatterista yleisölle ja yleisö sai esittää kysymyksiä ryhmälle puolalaisen tulkin avulla. Yksi kommentti oli, että tunneteatterilaiset olivat kuin filmitähtiä!
Tunneteatterin ohjaaja Hanna Häyhä sekä Vekkarin vertaisryhmän vetäjä Outi Kero vetivät puolalaisille teatteriammattilaisille vielä parin tunnin työpajan.
Sillä aikaa me muut lähdimme ostamaan tuliaisia kaupungilta. Loppuillasta kokoonnuimme vielä skoolaamaan kaikki yhdessä hienosti menneelle esitykselle!
Lähtöpäivä (keskiviikko 13.6.)
Heräsimme klo 5.00, pakkasimme loput tavarat ja lähdimme pikkubussilla lentokentälle. Vapaaehtoiset Olga ja Julia halusivat tulla hyvästelemään meitä vielä ennen kuin lähdimme kohti Varsovaa.
Olga antoi kirjoittamansa kirjeen meille. He toivoivat näkevänsä meidät pian uudelleen. Bussimatkalla luimme tunteikkaan ja liikuttavan kirjeen sekä söimme aamupalaa Frööbelin Palikoiden Huugi Buugin soidessa taustalla.
Kerkesimme hyvissä ajoissa kentälle, saimme matkaliput ja turvatarkastus meni jouhevasti. Lentokentällä ostimme vielä viimeiset tuliaiset ja sitten lentokone lähti kohti Suomea. Järjestimme heti seuraavalla viikolla karonkan, jossa muistelimme matkaa valokuvia sekä videoita katsoen.
Matka oli todella tunteikas, onnistunut, kokemusrikas ja täynnä upeita kohtaamisia! Kiitos kaikille, jotka mahdollistitte tämän tunteikkaan, voimaannuttavan ja tärkeän Tunneteatterin esiintymismatkan Puolaan. Tällaiset kokemukset ja mahdollisuudet vahvistavat osallisuutta parhaimmillaan samalla tutustuen eri kulttuureihin ja ihmisiin sekä tarjoten ainutlaatuisen kokemuksen.