Sanojen merkityksestä

tyttö katsoo ylöspäin hämmästyneenä
Blogi -

Olen sopinut Teams-tapaamisen Esa Peltosen kanssa, koska haluan näyttää hänelle ”Kehitysvamma ei tartu, asennevamma periytyy” -kampanjan uudet filmit ja kuulla hänen mielipiteensä niistä. Esa on helsinkiläinen vammaisasia-aktivisti ja Helsingin Me Itse ry:n puheenjohtaja. Me Itse ry on kehitysvammaisten ihmisten oma kansalaisjärjestö.

Tervehdimme toisiamme iloisesti ja vaikka emme tunne toisiamme kovin hyvin, keskustelu lähtee liikkeelle luontevana ja aiheeseen pääsemme kiinni heti. Kohtaan tosin taas kerran digimaailman haasteita. Onnistun jakamaan kuvan, mutta ääniasetusten laittaminen kohdilleen aluksi takkuaa. Esa odottaa rauhallisesti ja antaa minulle tilaa sählätä ilman, että hämmennyn entisestään.

Katsomme yhdessä yllä olevan ”V*mmainen”-videon, jossa kuvataan jalkapallo-ottelun katsomoa. Lapsen kanssa istuva mies huutaa tyytymättömänä pelaajille ja käyttää ilmaisussaan sanaa vammainen.

Esa kertoo, että vammaiseksi haukkuminen on törkeää käytöstä ja jatkaa, että eihän hänkään puhu kenellekään vastaavasti. Olen Esan kanssa täsmälleen samaa mieltä. Vammaisuudesta saa puhua ja pitääkin puhua, mikäli se tapahtuu asiallisesti ja ilman negatiivista tai halventavaa sävyä. Sen sijaan, kun sanaa ”vammainen” käytetään haukkumasanana, sanasta katoaa sen neutraalius ja se häpäistään.

YK:n vammaissopimuksessa vammaisiin henkilöihin määritellään kuuluvaksi ne ”ihmiset, joilla on jokin pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa” (käännös: Vammaispalveluiden käsikirja). Vammaisuus ei kuitenkaan määritä ihmistä, vaikka se vaikuttaa elämään monilla tavoin.

Vammaisuudesta saa puhua ja pitääkin puhua, mikäli se tapahtuu asiallisesti ja ilman negatiivista tai halventavaa sävyä.

Yhdistyksessämme käytiin muutama vuosi sitten keskustelua ”kehari” -sanan käyttämisestä ja kysynkin nyt Esan mielipidettä asiaan. Esa kertoo, ettei se loukkaa häntä itseään, mutta tietää kehariksi kutsuminen loukkaa monia muita. Päädyimme aikanaan poistamaan kehari-sanan omasta viestinnästämme juuri siksi, että sana ei ollut neutraali. Kehari-sanassa tuskin olisi mitään vikaa, ellemme me ajattelemattomuuttamme olisi pilanneet sitä.

Jokainen ansaitsee tulla puhutelluksi sanoilla, jotka eivät loukkaa. Me Itse ry:n jäsenet puhuvat kehitysvammaisiin ihmisiin viitatessaan meikäläisistä. Esa kertoo, että itse käyttää usein itse keksimäänsä termiä ”meikkis”.  Kuulostaa hyvältä. Meikäläiseksi ja meikkikseksi tulisin itsekin mielelläni kutsutuksi. Kunhan emme pilaa niitäkin.

 

Nina Korventaival
toiminnanjohtaja