Osallisuuden opettaminen on asenteen opettamista

Blogi -

Vipinä-hankkeen aikana (2018-2020) saatiin selville, että asumisyhteisöissä työsnketelevä henkilökunta on avainasemassa, jotta aktiivisuus ja osallisuus omaan elämään toteutuvat kehitysvammaisen ihmisen elämässä. Vipinä- hanke sai jatkokauden keväälle 2021, jonka aikana Jan Törnblom jatkaa työskentelyä eri asumisyhteisöjen ohjaajien kanssa ja Maija Rimpiläinen tekee yhteistyötä lähihoitajia kouluttavien oppilaitosten kanssa. Seuraavassa Suomen Diakoniaoiston lehtori Antti Kärkkäinen kertoo, miten osallisuutta on ylipäätään mahdollista opettaa.

- Osallisuus on näkynyt aikaisemmissakin tutkinnon perusteissa, mutta vuonna 2018 tutkinnonuudistuksen myötä lähihoitajan yhdeksi tutkinnonosaksi tuli Osallisuuden edistäminen vammaistyössä, Kärkkäinen aloittaa. Tästä seuraa, että osallisuus korostuu todella vahvasti kaikessa jo opiskeluaikana.

Osallisuuden tukemisen opettaminen on myös asenteen opettamista. - Osallisuus lähtee liikkeelle eri näkökulmista: yhtä aikaa se on käytännön työtä ja toisaalta asennetta. Olemme miettineet oppitunneilla erityisesti sitä, mitä osallisuus on ja miten sitä voi kehitysvammaisen ihmisen elämässä edistää. Tärkeänä näkökulmana on ollut, että osallisuus toteutuu parhaiten, kun vuorovaikutus ja kommunikointi toimivat.  Tämä vaikuttaa myös siihen, miten voi käyttää esimerkiksi ympärillä olevia palveluita – kirjastoja, ravintoloita tai yleistä terveydenhuoltoa, Kärkkäinen sanoo.

Historiallisesti on mullistavaa, että osallisuus painottuu opetuksessa niin vahvasti. – Paradigman muutos potilaan tai asiakkaan roolista kansalaisen rooliksi tarkoittaa myös työotteen muutosta. Kehitysvammainen ihminen nähdään aika vahvasti vielä asiakkaana. Vie aikansa, että tämä muutos tapahtuu myös työyhteisöissä, sillä jokainen ammattilainen on aikansa opiskelija.

Osallisuuden lähtökohtana yhtäläiset oikeudet

 

Osallisuuden lähtökohta on, että jokaiselle ihmiselle kuuluu samat oikeudet. Uudistunut opetussuunitelma ja uudet ammattitaitovaatimukset tuottivat myös uuden oppikirjan kehitysvamma-alalta. – Parasta oppimateriaalia ovat kuitenkin keskustelut ja työssäoppiminen. Niillä työkaluilla opiskelijan on mahdollista kehittää ajatteluaan ja saada uusia näkökulmia kehitysvammaisen ihmisen osallisuuuteen. Vuorovaikutuksen ja komminukoinnin tukemisen tärkeydestä tulee enemmän konkreettista ja itsemääräämisoikeuden toteutumisen huolehtimisesta lähihoitajan arkitoimintaa.

Kärkkäinen sanoo, että myös ympäristö pitää osallistaa kehitysvammaisen ihmisen elämään. – Jos kehitysvammaisen ihmisen koti on rakennettu johonkin uuteen paikkaan ja kehitysvammainen ihminen on muuttanut sinne, pitää olla rohkeutta ottaa kontaktia ympäristöön. On tärkeää, että henkilökunta uskaltaa ottaa hallittuja riskejä ja on aktiivinen myös talon seinien ulkopuolelle. Vamma tai toimintakyvyn vaje ei saa olla este osallistumiselle. Jos ihminen ei ikinä saa yrittää jotakin uutta, ei hän myöskään opi mitään uutta.  

- Itsemääräämisoikeuden tukeminen lähtee yksilöstä itsestään, ei niinkään ryhmästä. Oppimisen näkökulma on myös osallisuuden näkökulma. Opettajana minulla onkin päämottona, että kaikki oppivat. Oppiminen pitää vaan käsittää laajasti, Kärkkäinen päättää.

Teksti Maija Rimpiläinen, hankepäällikkö, Vipinä
Kuva: Pietinen Aarne Oy, Helsingin kaupunginmuseo