Jos rahat riittää, kuka päättää?

Sari Sepponen
Blogi -

Olen miettinyt kauan, kuka päättää kehitysvammaisen henkilön rahojen käyttämisestä. Tekeekö hän itse valintansa, vai tekeekö sen joku hänen puolestaan?  Ymmärrän, että siinä tarvitaan usein apua, tukea ja jopa puolesta tekemistä. En tarkoita nyt verkkopankkitunnusten saamista tai saamatta jäämisestä.

Kehitysvammaisten henkilöiden tulot ovat yleensä niukat. Hyvä kun rahat riittävät asumisen, ruoan, lääkkeiden ja välttämättömien kustannusten maksamiseen. Ainakin pieni määrä tuloista jää kuitenkin käytettäväksi esim. harrastuksiin. Jos pankkitilillä on rahaa, onko oikein, että me vanhemmat tai edunvalvojat päätämme, voiko kehitysvammainen henkilö käyttää omat rahansa siihen mihin haluaa?

Jääkö konsertti, mieluinen hankinta, vaate, harrastus, matka tai leiri toteutumatta, kun joku muu päättää kuin hän itse? Tiedostammeko kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden oikeasti?  IMO koskee myös hänen omien rahojensa käyttämistä.

Monet kehitysvammaiset henkilöt ovat yleisen edunvalvonnan piirissä. Yleisen edunvalvojan tehtävänä on hoitaa päämiehensä omaisuutta ja taloudellisia asioita. Hänen pitää lisäksi huolehtia siitä, että päämies saa sopivan hoidon, huolenpidon ja kuntoutuksen. Lisäksi hänen pitää olla yhteydessä tarvittaessa kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten kanssa. Se tärkein velvoite on, että edunvalvojan on huolehdittava siitä, että päämies saa varoistaan riittävästi rahaa henkilökohtaiseen käyttöönsä.

Edunvalvojan on huolehdittava siitä, että päämies saa varoistaan riittävästi rahaa henkilökohtaiseen käyttöönsä.

Viimeksi mainittu velvoite on haastava yleisille edunvalvojille, joilla on usein satojen päämiesten asiat hoidettavanaan. He eivät ole välttämättä koskaan tavanneet päämiehiään, joten toiminnasta puuttuu henkilökohtaisuus. Päämiehellä saattaa olla huomattavakin varallisuus ja pankissa runsaasti rahaa, mutta yleinen edunvalvoja ei salli rahojen käyttämistä muuhun kuin välttämättömään – vain sellaiseen minkä hän itse arvioi omien arvojensa mukaisesti tärkeäksi. Olen kuullut pöyristyttävän perustelun, että rahaa pitää säästää ruumisarkkuun. Ei kai! Joskus kaverin syntymäpäivälahjaankaan ei anneta rahaa, vaikka sitä olisi. Kuka puuttuu yleisten edunvalvojien epäasialliseen toimintaan ja valittaa siitä Digi- ja viestintävirastoon yleisten edunvalvojien esimiehelle? Jääkö kehitysvammainen henkilö yksin?

Itsemääräämisoikeus ei toteudu välttämättä silloinkaan, jos me vanhemmat olemme lastemme edunvalvojia tai hoidamme heidän raha-asioitaan. Tiedostammeko, että kehitysvammaisen henkilön rahat – ovat ne mistä tahansa peräisin – ovat hänen omiaan?

Lopuksi käsi sydämelle. Päätämmekö me vanhemmat oman lapsemme asiat vain omien mielipiteidemme ja arvojemme mukaan? Saako lapsemme käyttää omia rahojaan tahtonsa mukaan? Toteutuuko itsemääräämisoikeus?

 

Sari Sepponen, puheenjohtaja, Kehitysvammatuki 57 ry

sari.h.sepponen@gmail.com