Haloo, nyt äänestämään!

Sari Sepponen
Blogi -

En saa helsinkiläisenä äänestää meneillään olevissa aluevaaleissa. Se on outoa. Kansalaisoikeuteni ei toteudu. Käytin oikeuteni edellisissä kuntavaaleissa, mutta niissä eivät ehdokkaat profiloituneet tulevien hyvinvointialueiden ehdokkaiksi. Olisi varmaan voinut olla kaukokatseinen, mutta sotevaalit olivat silloin liian kaukana.

Nyt vaaleissa valittavat henkilöt päättävät valtion sosiaali- ja terveysmenoihin osoittamien varojen käyttämisestä, siitä millaiset sosiaali- ja terveyspalvelut me saamme, sekä pelastuspalveluista. Uudistuksen päämääränä on parantaa sotepalvelujen saamista mutta myös vähentää valtion menoja. Se on vaikea yhtälö, ja tiedossa on hyppäys melkoiseen tuntemattomaan. Uudistuksen perustavoitteesta johtuen ei tiedetä, miten valtio ohjaa tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhoitoon tarkoitetut varat alueille. Joidenkin alueiden saamat rahat vähenevät tulevaisuudessa, ja toisaalla ne lisääntyvät.

Palvelujen pitää olla kaikkien asukkaiden ulottuvilla.

Aluevaltuustojen jäseniltä vaaditaan tasapuolisuutta koko aluettaan kohtaan mutta myös ennakointitaitoa sekä rohkeutta. Tarvitaan kokonaisnäkemystä, aluevaltuutettujen pitää unohtaa oman kotikylänsä etujen ajaminen, ja heidän pitää osata tehdä vastuullisia ratkaisuja. Palvelujen pitää olla kaikkien asukkaiden ulottuvilla.

Somessa ja vaalikeskusteluissa puhuttiin aluksi paljon muusta kuin uudistusta koskevista ydinasioista. Toki toimittajat tekivät kysymykset, mutta alussa oltiin kaukana niistä asioista, joista aluevaltuutetut päättävät. Tuntui, että vähän kaikki opettelivat – ja kovin myöhään vaaleja ajatellen. Huolestuin siitä, kun keskusteluissa sivuutettiin alussa sosiaaliala lähes kokonaan, vaikka alueiden budjeteista käytetään suuri osa sosiaalialan palveluihin tulevaisuudessakin. Lähes puolet hyvinvointialueiden työntekijöistä on sosiaalialan työntekijöitä. Kaikki yhteiskunnan jäsenet eivät voi hyvin, ja sosiaalialan työntekijöitä tarvitaan sen takia tulevaisuudessa yhä enemmän. On pidettävä huolta alan työntekijöiden riittämisestä ja kunnollisen palkan maksamisesta.

Lähes puolet hyvinvointialueiden työntekijöistä on sosiaalialan työntekijöitä.

Uudistuksen hyvä puoli on, että järjestöt eli kolmas sektori, saavat täydentää edelleen alueiden palvelujen tuottamista. Ne tekevät tärkeää työtä. Olisikin vaikea ymmärtää esim. vammaisjärjestöjen perheille tarjoamien vertaistukitoimien korvaamista virkamiehillä. Ja koska olen itse järjestöihminen, luotan järjestöjen tarjoamien asumispalveluiden hyvän laadun jatkumiseen edelleen. Onneksi turvalliset ja tutut rakenteet säilyvät siltä osin soteuudistuksessa. Toivottavasti järjestöjen tekemän työn arvo ymmärretään tulevaisuudessakin, siitä toivon valtuutettujen pitävän huolen.

On varmaan vaikea löytää hyvä ehdokas. Soisin aluevaltuustoihin valikoituvan elämää tuntevia, kokeneita, viisaita, tasapainoisia, kyvykkäitä, rohkeita, rehellisiä ja ennakointikykyisiä ihmisiä. Onnea harkintaanne teille, jotka saatte osallistua päätöksentekoon. Käyttäkää kansalaisoikeuttanne. 


Sari Sepponen, puheenjohtaja 
Kehitysvammatuki 57 ry 
sari.h.sepponen@gmail.com