Jaakon ajatuksia vammaiskortista

Blogi -

 

Vammaiskortti otettiin Suomessa käyttöön toukokuussa 2018  ja sitä haetaan kansaneläkelaitoksesta eli  KELA:sta. Tämän jälkeen asiakas tilaa sen kortin toimittajalta. Kyseinen kortti on EU:n. Se on vapaaehtoinen ja maksullinen. Se on vammaisten henkilöiden apuväline kommunikoimiseen ja osallistumiseen niin täällä meillä Suomessa kuin muissakin EU-maissa. Tätä korttia näyttämällä rajoitteinen henkilö voi osoittaa avuntarpeensa esimerkiksi matkoilla, erilaisissa tapahtumissa ja käyttäessään erilaisia palveluita. 

Näin ollen yhteisenkortin myötä asiakaspalvelu helpottuu. Kyseinen kortti on tarkoitettu ensiisijaisesti niille, jotka tarvitsevat erityistä tukea osallistuakseen yhteiskunnan toimintaan. Vammaiset henkilöt voivat tämän kortin avulla todentaa vaivattomasti vammaisuutensa tai avun tarpeen matkustaessaan aikkapa julkisilla kulkuneuvoilla ja osallistuessaan kulttuuri-ja liikuntatapahtumiin. Ennenkaikkea tämän kautta vammaiset pystytään huomioimaan palveluissa nykyistä paremmin.

Tämä kortti on samanlainen kaikissa niissä EU-maissa, joissa se on käytössä. Siinä on kortinhaltijan valokuva, nimi ja syntymäaika. Sekä pistekirjoitusta ja hologrammitunniste. Tekstit ovat suomeksi ja englanniksi. Kortissa voi myös joissakin tapauksissa olla A-merkintä. Se tarkoittaa sitä, että henkilö tarvitsee usein mukaansa joko avustajan tai tukihenkilön. Kortin kääntöpuolelle voidaan valita symbooleita ja QR-koodi, jonka taakse kortin haltija voi tallentaa tietoja avun-ja tuentarpeestaan. Täällä meillä Suomessa sitä voi hakea 300 000 ihmistä halutessaan. Sillä ei kuitenkaan saa sosiaalietuuksia. 

Hyvä uudistus tämä jokin aika sitten kehitetty vammaiskortti. Varmasti vammaisten osallistumismahdollisuudet paranevat merkittävästi yhteiskunnassa ja palveluista tulee yhä enemmmän saavutettavia. Tämä parantaa rajoitteisten ihmisten oikeuksia ja osallistumismahdollisuuksia.  Päästessään mukaan erilaisiin tapahtumiin vammainen kokee kuuluvansa yhteiskuntaan. Eikä hän jää ulkopuolelle. Näin ollen vammainen ei koe olevansa eriarvoisessa asemassa vammattomiin nähden. Mikäli johonkin tilaisuuteen ei pääse osallistumaan, niin silloin voi tulla tunne, että on eriarvoisessa asemassa muihin verrattuna rajoitteisuutensa takia. Kaikilla on hyvä olla yhtäläiset mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa. Ketään ei tule jättää ulkopuolelle. Kaikki ovat arvokkaita ja jokaisen mielipide on tärkeä.

Hyväpuoli on se, että kortin avulla rajoitteinen henkilö pystyy vaivattomasti todistamaan rajoitteisuutensa. Välillä voi tulla vastaan tilanteita, joissa pitää todistaa vammaisuutensa. Esimerkkinä tällaisesta voisi olla vaikkapa alennus junalippuun tai avustajan mukaan ottaminen laivaristeilylle. Tai vaikkapa matkalle.  

Ehkä hieman haasteita tuo hankkeessa olevien maiden eri kulttuurit. Nimittäin vvammaiskortinhan käytännöt vaihtelevat hieman maittain, mutta itse pääpiirteet ovat kuitenkin samat.  Kyseinen hanke on kannatettava, koska panostusta suunnataan erityisesti vapaa-ajan juttuihin kuten kulttuuri-ja urheilutapahtumiin. Ja pieni miinus on mukana olevien maiden pieni määrä. Toivoa sopii, että tähän liittyy lisää maita. Toki näkyvyyden lisääminen on myöskin tärkeä seikka ja se, että eri palveluntarjoajia kannustetaan avoimesti mukaan. 

Näin kannustetaan erilaisia vapaa-ajan viettopaikkoja ottamaan entistä enemmän huomioon vammaiset asiakkaat. Vammaiset ovat kuitenkin aika suuri palvelujen kuluttajaryhmä. Esteetön ja selkeä ympäristö on kaikkien etu.  

Kenties haasteita aiheuttaa myös se, että vammaiskorttiin tarvitaan myöskin mobiilivarmenne tunnistautumiseen sekä pankkitunnukset. 

Herää kysymys, että palveleeko tällainen kehitysvammaisia. Nimittäin kaikilla ei välttämättä ole omia pankkitunnuksia tai taitoa käyttää niitä. Kaikilla ei välttämättä ole myöskään omaa matkapuhelinta tai taitoa käyttää sitä tunnistautumiseen.  Sillä kaikilla ei ole ehkä älypuhelinta. Selkeä ja looginen tunnistautuminen olisi kaikkein järkevin vaihtoehto. Esimerkiksi sellainen, jossa ei tarvittaisi mobiilivarmennetta tai pankkitunnuksia.  Tunnistautumisesta ei tule tehdä liian vaikeaa. Vaan enemmin selkeä ja yksinkertainen, joka palvelisi kaikkia ja jota myös kehitysvammaiset kykenisivät käyttämään. Selkeintä olisi, että kehitysvammaisilta ei edellytettäisi kortin takia pankkitunnuksia tai mobiilivarmennetta. Sillä kehitysrajoitteisen voi olla haastavaa opetella käyttämään esimerkiksi mobiilivarmennetta tunnistautumiseen. Haasteita tulee esimerkiksi siinä, mikäli rajoitteinen henkilö ei itse pysty rajoitteisuutensa takia käyttämään digitaalisia laitteita.

Tällöinhän pankkitunnukset annetaan rajoitteista tukevalle henkilölle. Ja tietosuoja murenee. Selkeintä olisi, että korttiin tarvittaisiin vain esimerkiksi sormenjälki. Tai jokin muu selkeä tunnistautuminen.

Lisätietoja vammaiskortista saat täältä.               

         

Jaakko Marttila

Kirjottaja on Kehitysvammatuki 57 ry:ssä vaikuttanut harjoittelija.