Ilta Taide tutuksi -kerhossa

Blogi -

Kävelen raitiovaunulta kohti taidemuseon sisäänkäyntiä. Odotan, mitä ilta tuo tullessaan. Olen jo museon ovella, avaan sen ja hipsin sisään. Aulassa näen muutamat tutut kasvot. Tässä kokoonnutaan ja vaihdetaan kuulumiset.

Lähdemme yhdessä näyttelyyn. Aiemmilla kerhokerroilla olemme nähneet valokuvia, veistoksia ja maalauksia. Muotokuvia ja maisemia. Liikkuvia pieniä palloja, hassuja ääniä, muumipeikon maalauksen reunassa ja viisisataa vuotta sitten piirretyn lapsen. Videon, jossa vanha nainen laulaa ja alkaa tanssia. Pilkullisen huoneen, jonne voi mennä sisään, ja joka näyttää jatkuvan loputtomiin.

Katsomme teoksia, välillä me ohjaajat kerromme niistä jotakin. Kerholaiset kertovat ajatuksiaan. Kenenkään ei ole pakko sanoa mietteitään, riittää jos on kiinnostunut katsomaan tai kuuntelemaan. Saatamme ottaa yhteisen kysymyksen pohdittavaksi. Esimerkiksi mikä teoksessa on mieluista, miksi siitä tulee jännä olo, miksi taiteilija on päättänyt tehdä juuri tämän teoksen? Teoksista ei tarvitse tykätä, mutta usein niistä innostutaan.

Lukuvuoden edetessä oppii, mistä kukakin kerholainen saattaisi kiinnostua. Joku tykkää videoista, toinen impressionistisista maalauksista tai vahvoista väreistä. Silti yllätyksiä tulee, ikinä ei voi etukäteen tietää, minne keskustelu vie. Teokset herättävät tunteita ja tuovat mieleen niin jaettuja kuin henkilökohtaisiakin kokemuksia. On kiinnostavaa, miten monenlaisia näkökulmia taiteeseen voi yhdessä keskustellen löytää. Kaikki näkemykset ovat arvokkaita.

Kun näyttely on koettu, lähdemme kahvilaan. Kahvin tai teen ääressä voidaan jatkaa jutustelua tai vain miettiä itsekseen, mitä tuli nähtyä. Niin kerholaiset kuin me ohjaajatkin opimme kerhossa tuntemaan sekä taideteoksia, että itseämme ja toisiamme.

Kahvikuppi tyhjenee. Lopuksi käydään läpi, missä ensi kerralla nähdään. Hyvästellään.

Kotimatkalla hymyilyttää. Taas tänään oli hauska käydä kerhossa, tavata kerholaisia ja katsoa yhdessä taidetta. Oli jälleen palkitsevaa huomata, miten taide voi toimia osana ihmisten arkea ja mielenmaisemia.

Kirjoittanut Helka Heinonen

Kirjoittaja on vetänyt Taidemuseot tutuiksi –kerhoa Mari Viita-ahon kanssa, ja palaa syksyllä kerhoon yhdeksi vetäjäksi Mari Viita-ahon ja Johanna Snellmanin kanssa. Kerhossa käydään katsomassa ja kokemassa taidenäyttelyitä ja näyttelykäynnin jälkeen yhdessä kahvilla.