Saatiinko puntteihin vipinää?

Blogi -

Valtakunnallinen Vipinä-hanke käynnistyi helmikuussa 2018. Vipinän ensimmäisen toimintavuoden lähestyessä loppuaan, toiminnan voi halutessaan tiivistää seuraaviksi numeroiksi:

Mukana on ollut 6 kotiyhteisöä, 64 asukasta ja 44 ohjaajaa, joille on järjestetty 25 työpajaa, lukuisia liikuntaelämyksiä ja 4 Vipinä-bileet. Taustalla on häärinyt 2 tyytyväistä hanketyöntekijää.

Numerot kertovat kuitenkin kovin vähän, joten on hyvä pysähtyä miettimään, mitä todella on saatu aikaiseksi. Palautteen perusteella ainakin hauskaa on ollut, mutta onko Vipinässä onnistuttu edistämään sille asetettuja tavoitteita? Onko kehitysvammaisten ihmisten ryhmäkodeissa onnistuttu lisäämään liikuntaa ja arjen aktiivisuutta?

 

Tavoite 1: Ohjaajat löytävät keinoja, joilla tukea asukkaiden aktiivisuutta

Olemme vuoden aikana tavanneet kymmeniä asumisen ohjaajia, oman alansa superammattilaisia. Ohjaajat ovat henkilöitä, jotka tuntevat ryhmäkotien asukkaat ja jakavat arkea heidän kanssaan. Heillä on valtava määrä hiljaista tietoa asukkaiden toiveista ja tavoista.

Moni ohjaaja kokee, että liian läheisinä ihmisinä heidän on vaikea motivoida asukkaita liikkumaan ja patistamisesta syntyy vain riitoja. Siksi ulkopuolisen Vipinä-ohjaajan innostavaa vaikutusta on arvostettu. Ohjaajat kertovat saaneensa Vipinästä vinkkejä siihen, kuinka arkeen voi lisätä aktiivisuutta pienillä teoilla. Osa kertoo jopa lisänneensä omaa liikuntaansa. Eräässä kotiyhteisössä käy nyt vapaaehtoinen henkilö järjestämässä yhteisöllisiä liikuntatuokioita viikoittain.

Varmasti keskeisin oivallus ensimmäisen vuoden aikana on, että asumisen ohjaajat ovat avainasemassa muutoksen aikaansaamisessa. Meidän hanketyöntekijöiden tehtävä on tuoda tämä potentiaali näkyviin ja pohtia yhdessä ratkaisuja arkeen. Jatkossa aiomme pitää ohjaajat entistä lähempänä meitä kehittämistyössä.

 

Tavoite 2: Asukkaiden aktiivisuus lisääntyy ja itsemääräämisoikeus toteutuu

Ensimmäisenä vuonna Vipinässä mukana olleista 64 kehitysvammaisesta asukkaasta jokaisella on erilaiset mielenkiinnon kohteet, tavoitteet ja liikuntatottumukset. Jokainen meistä motivoituu ja innostuu eri asioista, ja motivaatiota ei voi antaa toiselle lahjaksi.

Itsemääräämisoikeuteen liittyy kaksi puolta. Se, että henkilö saa aidosti päättää omista asioistaan, mutta myös se, että hän saa toisen ihmisen tukea itselle hyvien valintojen tekemiseen. Päätöksiä on helpompi tehdä, kun henkilöllä on oma kokemus asiasta ja riittävästi tietoa päätösten tekemiseen ymmärrettävässä muodossa.

Vipinä-työpajoissa on haluttu sekä tarjota mahdollisuuksia kokeilla uusia liikuntamuotoja että pohtia yhdessä liikunnan merkitystä. On yhdessä ideoitu, millaisia muutoksia arkeen voisi tehdä, jotta hyötyliikunnan määrä lisääntyisi.

Millaisia muutoksia asukkaat ovat sitten tehneet? Yksi kertoo aloittaneensa joogaharrastuksen, toinen kuntonyrkkeilyn. Eräs kertoo laihtuneensa pari kiloa. Useampi on vaihtanut lyhyet bussimatkat kävelyyn. Jotkut ovat innostuneet kotitöistä ja muusta arjen aktiivisuudesta. Suurin osa kertoo liikkuneensa normaalia enemmän ainakin haastekuukauden aikana.

Oman aktiivisuuden määrää voi kuitenkin olla vaikea arvioida. Vuonna 2019 osallistujat saavat halutessaan käyttöönsä aktiivisuusrannekkeet, jotta omien liikuntamuutosten seuraaminen on helpompaa.

 

Tavoite 3: Kotiyhteisöjen toimintakulttuuri muuttuu aktiivisemmaksi ja yhteisöllisemmäksi

Tämä on varmasti tavoitteista haasteellisin. Minkään yhteisön ”toimintakulttuuri” ei nimittäin ole pysyvä tila, vaan se elää jatkuvasti. Vipinän tavoitteena on saada heräteltyä kotiyhteisöt tekemään pieniä muutoksia: lisäämään liikuntatuokioita päiväjärjestykseen, tutkimaan lähiympäristön liikuntamahdollisuuksia, ja tekemään yhdessä asioita, jotka liikuttavat huomaamatta.

Jokainen kuudesta kotiyhteisöstä on ollut aivan omanlainen paikkansa. Siksi on älytön ajatus, että samat ideat ja ratkaisut toimisivat kaikissa paikoissa. Vipinä ei marssi paikalle valmiiden toimintamallien kanssa, vaan pyrkii löytämään ratkaisuja yhdessä asukkaiden ja ohjaajien kanssa.

Yksi Vipinässä pilotoitavista menetelmistä on ollut kuukauden kestävä Vipinä-peli, jossa osallistujat haastavat itsensä liikkumaan enemmän kuin normaalisti. Matkan varrella on pieniä ”porkkanoita” ja mukavia liikuntaelämyksiä palkintona aktiivisuudesta. Yhteinen peli tiivistää ryhmähenkeä ja lisää aktiivisuutta ainakin sen ajaksi. Yleensä kuukauden aikana keksitään toimintatapoja, joita voi jatkaa haasteen päätyttyäkin.

 

Tavoite 4: Liikuntaan tukeminen tasavertaistuu, koska ratkaisut ovat kaikkien käytössä

Kolmen vuoden aikana ehdimme järjestää Vipinää 16 asumisyksikössä, mutta Vipinän kokemuksia ja ideoita halutaan jakaa mahdollisimman laajalle joukolle. Tarkoituksena on pureskella kokemukset, vinkit ja hyvät käytännöt sellaiseen muotoon, että kuka tahansa voi niitä hyödyntää. Parhaat ideat ovat usein maksuttomia ja helposti arjessa toteutettavia.

Ensi vuonna avaamme Vipinän sähköisen materiaalipankin, jonne laitamme jakoon parhaat menetelmät kaikkien hyödynnettäväksi. Materiaalipankki tulee täydentymään hankkeen loppuun saakka.

 

Kokeilukulttuurilla eteenpäin

Voidaan siis kai todeta, että Vipinän työ on ollut ensimmäisen vuoden aikana oikean suuntaista. Jokainen Vipinään osallistunut asukas ja ohjaaja on ollut meille arvokas yhteistyökumppani: toiminnan pilotoija, kokemusasiantuntija ja kehittäjä.

Ensi vuonna jatkamme työtä Helsingin ulkopuolella. Keväällä matkustamme Pohjois-Karjalaan, Keski-Pohjanmaalle ja Pirkanmaalle oppimaan, kuinka arkea pidetään aktiivisena muualla Suomessa ja pohtimaan ratkaisuja aktiivisuuden lisäämiseksi. Strategiamme on ihmetellä ääneen ja pysyä avoimina uusille ajatuksille.

Loppuun vielä yksi luku: 226 makaronia. Ryhmäkoti Solinassa pelattiin kuukausi Vipinä-peliä, ja merkiksi jokaisesta liikuntasuorituksesta siirrettiin yksi makaroni yhteiseen purkkiin. Solinassa asuu paljon tukea tarvitsevia henkilöitä, joista osalla on myös liikuntarajoitteita. Silti sopivia liikuntamuotoja oli löytynyt, sillä kuukauden lopussa purkki oli täyttynyt.

Kiitos opettavaisesta vuodesta helsinkiläisille kotiyhteisöille, jotka lähtivät ennakkoluulottomasti kehittämään kanssamme Vipinää! Suuren kiitoksen ansaitsevat Hermannin ryhmäkoti, Käpytikka-talo, Solinan ryhmäkoti, Majakan asuntoryhmä, Kankurinkulman kotiyhteisö ja Myllykaaren kotiyhteisö.

Mari Mononen

 

Kirjoittaja on valtakunnallisen Vipinä-hankkeen projektipäällikkö. Vipinä-hanketta (2018-2020) tukee sosiaali- ja terveysministeriö Veikkauksen tuotoilla.