Onko toisen saama apu pois toiselta?

Blogi -

Järjestöjen edunvalvontatyössä keskiössä on järjestön kohderyhmän etujen ja aseman vahvistaminen yhteiskunnassamme. Tällä hetkellä eniten tunteita nostattava puheenaihe vammaisjärjestöjen keskuudessa on henkilökohtaisen avun voimavararajauksen poistaminen tai sisällyttäminen tulevassa vammaispalvelulaissa.

Olen järkyttyneenä seurannut, miten henkilökohtaisen avun voimavararajaus jakaa vammaisjärjestöt kahteen eri leiriin. Vammaisjärjestöjen yhteinen tavoite on edistää vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen sisältämien asioiden toteutumista Suomessa. Tästä huolimatta osa vammaisjärjestöistä tekee työtä sen eteen, että voimavararajaus säilytettäisiin. Mikäli näin käy, on tuleva vammaispalvelulaki yleissopimuksen velvoitteiden vastainen.

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen keskeisenä tavoitteena – punaisena lankana, on vammaisten syrjintää kieltävien lakien ja säädösten luominen. Sopimus velvoittaa vammaisten tasapuoliseen ja yhdenvertaiseen kohteluun kaikilla elämän osa-alueilla. Jokaisella ihmisellä vammasta tai erityistarpeista huolimatta tulee olla samat yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuudet kuin kaikilla muillakin.

En ymmärrä, miten yksikään ihmisoikeuksista välittävä ihminen voi kannattaa voimavararajauksen sisällyttämistä tulevaan vammaispalvelulakiin. Tämä ei luonnollisesti tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi kanssani eri mieltä olevia ihmisiä.

Kuten niin usein elämässä, todellinen este yhdenvertaisuuden toteutumiselle tuntuu olevan ihmisen pelko siitä, että toisen ihmisen elämässä toteutuva hyvä on pois itseltä. Henkilökohtaisen avun saamisen laajenemiseen liittynee pelko siitä, että henkilökohtaista apua olisi tulevaisuudessa entistäkin vaikeampaa saada resurssien riittämättömyyden takia. Toisaalta ymmärrän tämän, koska henkilökohtainen apu on sitä tarvitsevalle ihmiselle välttämätön palvelu. Tähän pelkoon sisältyy kuitenkin mielestäni lähtökohtaisesti epäilys siitä, ettei yhteiskuntamme pysty vastaamaan lakisääteisten palveluiden järjestämisestä riittävässä mittakaavassa.

Mikäli me järjestötoimijat hyväksymme vammaissopimuksen vastaisten lakien säätämisen, annamme samalla hyväksyntämme syrjinnän toteutumiselle tulevaisuudessakin. Palveluiden kehittäminen nyt ja tulevaisuudessa tapahtuu lakien ja säädösten mukaan. Kunnan vastuulla on järjestää lakisääteiset palvelut niin, että kaikki tarvitsevat niitä saavat. Mikäli kunta ei vastaa velvoitteeseen, on meidän reagoitava siihen.

Jatketaan keskustelua ja vaikuttamista, jokainen oivalluksen myötä muuttunut näkökulma on askel kohti parempaa huomista.

 

Nina Korventaival, toiminnanjohtaja