Pienin askelin kohti muutosta

Kuva Anna-Riikka Murtosesta.
Blogi -

Meillä kaikilla on oma ainutkertainen kehomme, joka kiittää, kun liikutamme ja huollamme sitä. Tapoja liikkua ja urheilla on yhtä monta, kuin on kehojakin. Siinä missä yksi innostuu tanssista, haluaa toinen juosta pallon perässä ja kolmas nauttia kävelystä metsässä. Osa meistä liikkuu apuvälineiden kanssa ja osa kaipaa vierelle saattajaa varmistamaan liikkumisen turvallisen sujumisen. Kaikki nämä tavat ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita. 

Oikeus liikunnan harrastamiseen on jokaisella. Olemme kuitenkin saaneet toistuvasti huolestuttavia tietoja kehitysvammaisten ihmisten liikunta-aktiivisuudesta. Viimeisimpien THL:n ja Kelan tutkimusten mukaan 25% kehitysvammaisista ihmisistä ei harrasta lainkaan liikuntaa. Erityisen tuen tarpeessa olevien ihmisten mahdollisuus harrastaa on usein muiden ihmisten käsissä. Avainasemassa ovat lähiomaiset ja kotiyhteisöjen ohjaajat. Mikäli arjen kuormitus ja kiire vievät voimat, on riskinä, että liikunnalle ei tunnu riittävän aikaa eikä energiaa. 

On ensiarvoisen tärkeää tunnistaa ne tekijät, jotka estävät arjen aktiivisuutta ja sen jälkeen lähteä muuttamaan niitä mahdollisuuksien mukaan. Liikunnan lisäämisen arkeen voi aloittaa pienin askelin. Voisiko kotiyhteisön asukas kulkea työmatkan toiseen suuntaan kävellen? Entä voisiko kotiyhteisölle hankkia pyörän, jolloin ohjaaja voisi lähteä mukaan pyörälenkille? Jospa leffaillan sijaan olisikin kotiyhteisön yhteinen ulkoilu vaikka frisbeegolfin merkeissä? Liikuntaa ei tarvitse erottaa arjesta eikä se tarvitse aina kalenteroitua omaa aikaa. Pienistä valinnoista kasvaa viikkojen kuluessa suuri muutos. Tärkeintä on ottaa ne ensimmäiset pienet askeleet ja muuttaa vanhat totutut tavat yksi kerrallaan uusiin aktiivisempiin tapoihin. 

Kirjoittaja Anna-Riikka Murtonen on Vipinä-hankkeen hankepäällikkö.

Täältä löydät lisätietoa Vipinästä: https://www.kvtuki57.fi/toiminta/vipinae-hanke-23-02-2018-09-58-45