Saako tuetussa päätöksenteossa motivoida?

Kuvassa Kehitysvammatuki 57 ry:n toiminnanjohtaja Nina Korventaival.
Blogi -

Olin viime vuoden puolella puhumassa tuetusta päätöksenteosta THL:n ja Autismiliiton yhteisessä seminaarissa Elina Raike-Ojasen kanssa. Tilaisuudessa keskusteluun nousi se, voiko tuettuun päätöksentekoon liittyä suostuttelua tai motivointia ja kuinka riippumatonta päätöksenteon tulee olla suhteessa tukijaan.

Kysymys on hyvä. Tuettua päätöksentekoa ei ole Suomen lainsäädännössä toistaiseksi määritelty, vaikka YK:n vammaissopimuksen 12 artikla sitä edellyttää.

Tuettu päätöksenteko ei kuitenkaan ole uusi asia. Kyse on siitä, että jokaisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus, oikeus tehdä omaan elämään liittyviä päätöksiä ja valintoja niin, että niiden tekemiseen saa riittävän tuen. Tukijan asenteet, osaaminen ja sitoutuneisuus ovat ratkaisevia tekijöitä tuetun päätöksenteon toteutumisessa. Tuettu päätöksenteko ei koskaan ole toisen puolesta päätösten tekemistä. Tuetun päätöksenteon tavoitteena on, että ihmisellä on tosiasiallinen mahdollisuus ymmärtää tekemänsä päätöksen seuraukset.

Missä määrin tuettuun päätöksentekoon voi kuulua suostuttelua? Vai onko kyseessä motivointi, joka auttaa ihmistä toimimaan itselleen edullisella tavalla? Minä ajattelen, että mikäli tuetun päätöksenteon prosessissa ihminen oivaltaa vastaukset alla oleviin kysymyksiin, ei motivointi ole sallittua.

  • Asioiden ymmärtäminen – Mistä minä olen tekemässä päätöstä?
  • Valintojen merkityksen hahmottaminen – Miten päätös vaikuttaa elämääni?
  • Palvelujen hakeminen – Mitä palveluita tarvitsen elääkseni hyvää elämää?
  • Tietojen hankinta – Mistä saan tietoa, jonka avulla tehdä päätöksiä?
  • Tuki tavoitteen saavuttamiseen – Mitä teen saadakseni sen mitä haluan?
  • Oman toiminnan arviointi – Miten päätös vaikutti elämääni? Mitä uutta olen oppinut?

Syy-seuraussuhteiden täydellinen ymmärtäminen, hyvä toiminnanohjaus ja kyky oman toiminnan arviointiin ei liene kuitenkaan realistinen tavoite kaikissa tilanteissa ja kaikkien asioiden kohdalla edes tuettuna. Tässäkin oleellisinta on tukijan osaaminen ja asenteet. Onko kyseessä päätös, jolla on todellista vaikutusta tuettavan hyvinvointiin? Vai onko kyseessä päätös, jolla ei ole merkitystä hyvinvoinnin kannalta? Onko päätös lääkkeen nielemisestä vai sukkien käyttämisestä sisätiloissa? Kyllä, mielestäni motivointi tai jopa suostuttelu on eettisesti oikein tilanteessa, jossa syvällistä ymmärrystä ei synny, jos vaakalaudalla on terveyden menetys. Mutta nuo sukat… Olen tainnut vuosien varrella oppia jotain.

 

Nina Korventaival

toiminnanjohtaja