Keva-puodin ikkunassa kaupungin kaunein taidenäyttely

Alussa kauppa myi Kankurinmäen tukikodin asukkaiden tekemiä tuotteita, sekä Tukiliiton kannatustuotteita, kuten kynttilöitä. Yhdistyksellä oli myös joitain kontakteja työkeskuksiin, joiden tuotteita saatiin myytäväksi. Puoti oli avoinna kuutena päivänä viikossa ja muun muassa yhdistyksen äitikerholaiset toimivat kaupassa myyjinä.

Myymäläpaikka Helsingin ytimessä

Kotkankatu todettiin kuitenkin pian syrjäiseksi paikaksi kaupalle. Kaupungin tuella saatiin myymäläpaikka Solomonkadulta, siis Kampin Tennispalatsista! ”On kyllä ollut aikamoinen paikka kaupalle”, toteaa Marja Herala, joka toimii nykyisin vapaa-ajan koordinaattorina.

Marja aloitti yhdistyksellä vuonna 1990 Keva-puodin myymälänhoitajana ja muistelee aikaa lämmöllä: ”Ei myyty missään nimessä mitään sellaista, mitä ei olisi ylpeydellä laitettu esiin.” Tuotteet olivat laadukkaita ja niitä oli helppo suositella, sillä esimerkiksi puulelut olivat käsittelemättömiä, joten ne sopivat myös lapsille. Etenkin joulun aika oli kiireistä ja leluja meni paljon. Marja muistelee, kuinka osa asiakkaista halusi lelut kokoamattomina ja osa taas koottuna, joten hiljaisina hetkinä lelujen kasaaminen oli osa myymälänhoitajan työtä. Tarvittiin myös uusia tuotteita, joten Marjan tehtäviin kuului selvittää, mistä löytyisi kehitysvammaisten ihmisten tekemiä tuotteita myytäväksi.

”Siihen aikaan ei ollut nettiä, että sitten mä vaan etsin puhelinluettelosta toimintakeskuksia ja soittelin ja kyselin suurin piirtein, että mitä löytyy?”

Vastaanotto oli positiivista ja myytäviä tuotteita löytyi ympäri Suomea. Tuotteet piti saada kaupalle, joten ne täytyi käydä hakemassa. Erityisen hyvin Marja muistaa Kymen reissun, jolle lähdettiin yhdistyksen vapaaehtoisen kanssa. Matkaa tehtiin farmari-Volvolla, joka oli paluumatkalla tupaten täynnä myytävää. Suurin osa tuotteista maksettiin tekijöille heti, mutta osa oli nk. myyntitilillä, eli niistä maksettiin tekijälle myytyjen tavaroiden mukaan. ”Loppujen lopuksi tuotteita ei palautettu koskaan, vaan myymättä jääneetkin maksettiin”, Marja toteaa.

Kymen reissulta otettiin valikoimaan myös kangastauluja, jotka laitettiin puodin näyteikkunaan. Taulut myytiin niin nopeasti, et niistä ehditty ottaa edes valokuvaa muistoksi. Mieleen on kuitenkin jäänyt, kuinka eräs ohi kulkenut herra kävi kommentoimassa, että kaupungin paras taidenäyttely on puodin ikkunassa. ”Ihanaa, että on voinut jollain tavalla olla tuomassa sitä näkyviin”, Marja toteaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Keva-puodin mainos.

Satu toimi puodissa myymäläapulaisena

Marjan kanssa puodissa työskenteli myös myymäläapulaisena Satu. Hän työskenteli avotyötyötoiminnassa, josta voit lukea lisää jutun lopusta. Satu myös muistaa Keva-puodin myös lämmöllä. ”Mä vähän siivosin ja katselin, että kaikki on hyllyssä. Peilistä pyyhin sormenjäljet pois, kun lapset oli että läps läps joka paikkaan.” Satu esitteli myös tuotteita asiakkaille ja hoiti myymälän puolta niin hyvin, että Marja häädettiin takahuoneeseen paperihommiin. ”Kyllä mä olin vähän sellainen, että sanoin, että hus, mene siitä”, Satu nauraa. Kun asiakkaalle tuli maksun aika, pyydettiin Marja takaisin hoitamaan rahastus. ”Voi vitsit nää on tuttuja! Kato nyt näitäkin, ne on oikein painettuja”, Satu toteaa katsellessaan kuvia tuotteista. ”Nämä työt olisi arvoissa vieläkin, jos niitä vaan löytäisi mistään”.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Keva-puodin näyteikkuna

Keva-puoti oli olemassa kolme vuotta, kunnes se jouduttiin lopettamaan vuonna 1991 heikon kannattavuuden vuoksi. Puoti myytiin uusille omistajille. Lopettaminen jäi harmittamaan Satua. ”Se oli harmin paikka, kun se piti lopettaa kokonaan.” Puodin lopettamisen myötä Marjan ja Sadun työt siirtyivät toimistolle. Satu teki monistustöitä ja autteli kaikenlaisissa asioissa, alkuun avotyössä, myöhemmin palkattuna työntekijänä. Satu toimi myös Ystävätuvassa vieraista ja tarjoilusta huolehtien. Nykyisin Satu käy edelleen säännöllisesti Ystävätuvalla, mutta kahvin keittäminen on jätetty nykyisten työntekijöiden vastuulle.

Mikä avotyötoiminta?

Avotyötoiminta on työtoimintaa, jota tehdään tavallisella työpaikalla. Avotyötoiminta on saanut alkunsa 1990-luvulla, kun haluttiin kehittää keinoja integroida vammaisia ihmisiä oikeaan työhön kustannustehokkaasti. Mallia pidettiin tuolloin edistyksellisenä, sillä monet kehitysvammaiset ihmiset pääsivät työkeskuksista oikeille työpaikoille ja osaksi työyhteisöjä.

Nykyään mallia ei pidetä enää oikeudenmukaisena, sillä avotyötoiminnassa työtä tehdään ilman työsuhdetta. Korvaukseksi työsuoritteesta saa yleensä vain pienen työosuusrahan, joka ei välttämättä riitä kattamaan edes työmatkan ja työpaikkaruokailun aiheuttamia kuluja. Suurimmalla osalla välivaiheeksi tarkoitettu avotyötoiminta muuttuu pysyväksi, vaikka kyseinen henkilö suoriutuisi hänelle määrätyistä työtehtävistä hyvin.

Vielä 2020-luvullakin noin 2 300 kehitysvammaista henkilöä on avotyötoiminnassa. Määräaikaisena järjestelynä avotyötoiminta voi edelleenkin olla käyttökelpoinen malli, mutta tavoitteena on syytä olla löytää määräaikaisen jakson aikana henkilölle hänen edellytyksilleen ja taidoilleen sopiva työsuhde. Jo 1990-luvun puolivälissä alettiin edistää kehitysvammaisten ihmisten työllistymistä palkkatyöhön. Yksi uranuurtajista oli Jyväskylän yliopiston vetämä Tie auki! -projekti (1995–2000), jossa tuettua työllistymistä alettiin tosissaan edistää. Hankkeen verkkosivut ovat vieläkin olemassa, linkki aukeaa uuteen välilehteen: Tie auki -projekti

Suomessa on noin 30 000 työikäistä kehitysvammaista ihmistä, joista vain 500–600 tekee työsuhteista palkkatyötä. Kehitysvammaliiton arvion mukaan heidän lisäkseen jopa 3 000 kehitysvammaisella henkilöllä olisi mahdollisuus työllistyä palkkatyöhön oikeanlaisella tuella. Keskeinen nykyään saatavilla oleva tuen muoto on työhönvalmennus, jossa niin työnhakija kuin työpaikkakin saavat työhönvalmentajan tukea onnistuneen rekrytoinnin varmistamiseen. Työhönvalmennuspalvelun saatavuus vaihtelee Suomessa edelleen paljon, kunnan mukaan.

Lähteet:
Kehitysvammaliitto, linkki aukeaa uuteen välilehteen: Kehitysvammaliitto – Työ

VATES-säätiö: Avotyötoiminnasta palkkatyöhön (2012)

Tie auki -projekti, linkki aukeaa toiseen välilehteen: Tie auki -projekti