Lausunto luonnoksesta uudeksi asiakas- ja potilaslaiksi

Kehitysvammatuki 57 ry jätti lausunnon asiakas- ja potilaslain lakiluonnoksesta. Lausunnossa yhdistyksemme keskittyi arjen kannalta oleellisiin asioihin, koska kattojärjestömme Kehitysvammaisten Tukiliitto antoi lakiluonnoksesta yksityiskohtaisen ja kattavan lausunnon.

Vihreä sosiaali- ja terveydenhuoltolainsäädäntö -kirja

Kehitysvammatuki 57 ry jätti lausunnon asiakas- ja potilaslain lakiluonnoksesta. Lausunnossa yhdistyksemme keskittyi arjen kannalta oleellisiin asioihin, koska kattojärjestömme Kehitysvammaisten Tukiliitto antoi lakiluonnoksesta yksityiskohtaisen ja kattavan lausunnon.

Asiakas- ja potilaislaki on hyvin laaja kokonaisuus ja sen hallittavuutta hankaloittaa terveydenhuollon ja sosiaalihuollon sääntelyn erottaminen toisistaan. Hallituksen esityksessä Asiakas- ja potilaslaissa on jonkin verran epätarkkoja tai vanhentuneita käsitteitä, jotka tulisi yhtenäistää ja korjata vastamaan tätä päivää. Asiakkaan tai potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistaminen lakiluonnoksen mukaisesti toimintayksiköiden arjessa edellyttäisi kaikilta työntekijöiltä koko lain hallintaa, mikä ei käytännössä ole lakiluonnoksen laajuudesta ja vaikeaselkoisuudesta johtuen realistinen tavoite.

Kehitysvammatuki 57 ry näkee tarpeelliseksi, että lain jatkovalmistelussa kiinnitetään erityistä huomiota kokonaisuuden laajuuteen. Yhdistyksemme kyseenalaistaa kokonaisuuden, jossa kaikki itsemääräämisoikeuteen liittyvä lainsäädäntö on kerätty yhteen lakiin. Tosiasiallisesti itsemääräämisoikeuteen ja sen tukemiseen liittyvää lainsäädäntöä tarvitaan myös tilanteissa, jotka eivät ole terveys- tai sosiaalipalveluiden piirissä. Näistä esimerkkinä vapaa-ajalla tapahtuvat harrastus- ja leiritoiminnat, joita tuottavat erilaiset toimijat kuten yleishyödylliset yhdistykset.

Lausunnossa Kehitysvammatuki 57 ry nosti esille muun muassa asiakkaan puhetta korvaavan ja tukevan kommunikoinnin huomioimisen äidinkielen ja muiden yksilöllisten ominaisuuksien rinnalla sekä lapsen oikeuden saada nimetä itselleen tukihenkilö.

Itsemääräämisoikeuden vahvistamisen avainasemassa ovat työntekijät. Yleiseen suunnitelmaan itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi tulisi lisätä kohta, josta ilmenee miten henkilöstön osaaminen ja koulutus asiakkaiden itsemääräämisen vahvistamisessa varmistetaan.

Lakiluonnoksessa käytetään termiä itsemääräämiskyvyn pitkäaikainen aleneminen, joka ei ole paras mahdollinen. Tässä yhteydessä termin käyttö saattaa kuitenkin tulla kyseeseen siitä huolimatta, että YK:n vammaissopimuksen 12 artiklan yleiskommenteissa todetaan, että oikeus yhdenvertaisuuteen lain edessä kuuluu synnynnäisesti kaikille ihmisille. Mikäli termiä itsemääräämiskyvyn pitkäaikainen aleneminen ei pidetä YK:n vammaissopimuksen mukaisena, on tärkeää, että tässä yhteydessä käytettävä termi on riittävän painoarvollinen asian vakavuuteen nähden. Itsemääräämiskyvyn pitkäaikainen aleneminen aiheuttaa tarpeen tuettuun päätöksentekoon ja vaativaan voimakkaaseen tukeen. Vaikka kyse on erityisestä tuen tarpeesta, erityisen tuen tarpeessa olevista ihmisistä vain pienen osan kohdalla kyseessä voi olla itsemääräämiskyvyn pitkäaikainen aleneminen.

Mikäli itsemääräämiskyvyn pitkäaikainen aleneminen on ristiriidassa YK:n vammaissopimuksen kanssa, esitämme, että luvun nimi ja muut kohdat, joissa puhutaan itsemääräämiskyvyn pitkäaikaisesta alenemisesta, muutetaan Erityisen vaativan tuen tarve ja oikeus erityiseen suojeluun.

Itsemääräämisoikeuden arvioinnin toteutumisesta vastaa asiakkaan oma työntekijä. Itsemääräämiskyvyn arvioinnin toteuttamisesta vastaavalla omatyöntekijällä tulee olla riittävä kokemukseen perustuva ammatillinen osaaminen itsemääräämiskyvyn arviointiin ja asiakkaan erityispiirteiden huomioimiseen liittyen. Omatyöntekijän hyvä substanssiosaaminen on välttämätöntä, vaikka arvioinnissa hyödynnetään monialaista osaamista. Myös monialainen osaaminen sekä sen riittävyys tulisi määritellä tarkemmin.

Rajoitustoimenpiteiden käyttäminen on aina viimesijainen keino ja niiden käytöstä  käytöstä tulee säätää tarkasti. Lakiluonnoksessa erityisen hyvää on se, että palveluyksiköiden käytössä tulee olla riittävä moniammatillinen osaaminen. Mikäli laki kuitenkin edellyttää, että yksityisillä palveluntuottajilla tulee olla nimetty virkasuhteinen lääkäri, tulisi lainsäädännön tasolla velvoittaa kunnat nimeämään virkasuhteiset lääkärit yksityisten palveluntuottajien yksiköihin. Esimerkiksi Helsingissä virkasuhteisia lääkäreitä ei nimetä yksityisille palveluntuottajille ja ainoa mahdollisuus on hankkia lääkäripalvelut ostopalveluna.

Mikäli rajoitustoimenpiteen käyttäminen on asiakkaan turvallisuuden tai terveyden turvaamiseksi välttämätöntä, tulisi myös sosiaalipalveluissa olla mahdollista toteuttaa palvelua asiakkaan tarpeiden mukaisesti eikä palvelumuodon määrittelemänä. Tästä esimerkkinä sairaalajakson jälkeinen toipuminen, joka edellyttää paikallaanoloa. Asiakkaan edun mukaista on toipua omassa kodissaan, vaikka se edellyttäisi liikkumisen rajoittamista. Minkään muun syyn kuin fyysisestä sairaudesta toipumisen takia liikkumisen rajoittaminen ei voi tulla kyseeseen sosiaalipalveluissa.