Arkiaskareet tekevät kodin

Kankurinkulman kotiyhteisö vietti kesäkuun alussa suuria puutarhajuhlia, jossa juhlittiin kotiyhteisön 25 vuotta kestänyttä taivalta. Vuonna 2001 Helsingin Marjaniemeen valmistunut yhteisö oli Kehitysvammatuki 57 ry:n historiassa merkittävä uuden aikakauden aloitus. Yksi ensimmäisiä uuteen kotiyhteisöön muuttaneista asukkaista oli Lea Korhonen, joka on asunut Kankurinkulmassa koko sen toiminnan ajan.

Aikaisemmin Lea asui Kankurinmäen tukikodissa, joka sijaitsi maalaismaisemissa Porvoon maalaiskunnassa. Hän muistelee, kuinka talvella oli liukasta ja kauppaan pääsi vain autolla. Uusi kotiyhteisö otettiin ilolla vastaan. ”Kauan odotettiin valmistumista”, hän toteaa ja kertoo, että Kankurinmäessä liikkuminen on helpompaa ja kauppaankin pääsee kävellen.

Muuttopäivästä erityisesti mieleen on jäänyt hänen veljensä tarjoama apu ja iso auto, jolla tavarat kuljetettiin. Kaikista tavaroista tärkein oli nukke, joka on edelleen tallessa. Kankurinkulmassa Lea on asunut samassa huoneessa koko ajan, mutta osa huonekaluista on vaihtunut vuosien varrella. Lisäksi hänen huoneeseensa tehtiin äskettäin kylpyhuoneremontti, jossa uusittiin lattiat ja wc-kalusteet.

Kysyttäessä mikä vuosien varrella on muuttunut, Lea toteaa, että verhoja on vaihdettu. Myös osa asukkaista ja ohjaajista on vaihtunut. Elo Kankurinkulmassa on ollut leppoisaa, vaikka joskus naapureiden kanssa on ollut pientä kränää. Parhaita muistoja ovat olleet omat syntymäpäivät, joita vietetään maaliskuun loppupuolella. Syntymäpäiviä on juhlittu yhdessä asukkaiden ja omaisten kanssa. ”Välillä on ollut kakkua ja jäätelöäkin” Lea kertoo.

Lealle oman kodin tuntua tekevät siivoaminen ja kotityöt. Hän pitää sängyn petaamisesta ja omien tavaroiden järjestelystä, vaikka kertookin viime aikoina siivonneensa vähemmän. Omassa huoneessa on iso kokoelma tyynyjä ja nukkeja, ja kokoelma täydentyy aika ajoin uusilla, jotka kaikki pitää laittaa oikeaan järjestykseen.

Lean päivät Kankurissa kuluvat värityskirjoja värittäen, elokuvia katsoen ja virkaten. ”Monta kerää lankaa, mutta aina loppuu”, Lea nauraa. Tulevaisuuden toiveiksi hän listaa avustajien kanssa liikkumisen. Hän toivoo pääsevänsä autoilemaan, kauppaan ja elokuviin, sekä teatteriin.

Lea Korhosta haastatteli Mikko Apell. Juttu on alunperin julkaistu ViisSeiska-lehdessä 3/2026