Muistelua kaikilla aisteilla
Moniaistinen muistelutyö ilahduttaa, liikuttaa ja lohduttaa.
Se on vuorovaikutusta, jossa ihmiset ja tarinat kohtaavat toisensa.
Moniaistinen muisteluopas on tarkoitettu sinulle, joka haluat tutustua ikääntyneeseen ihmiseen ja saada uusia näkökulmia vuorovaikutukseen hänen kanssaan. Moniaistisessa muistelutyössä hyödynnetään yhtä aikaa eri aisteja muistojen herättämiseen ja muisteluhetken elävöittämiseen. Opas on kehitetty kehitysvammatyöhön, mutta soveltuu muistelutyöhön kaikkien kanssa.
Ikääntyneen kehitysvammaisen käyttäytymisen muutokset tulkitaan usein johtuvan kehitysvammaisuudesta. Muutos voi johtua kehitysvammaisuudesta, mutta myös sairaudesta, psyykkisestä syystä, muistisairaudesta tai muutoksista aistitiedon käsittelyssä. Ikääntymisen myötä aistitoimintojen käsittelyssä ja kehon tuntemuksissa tapahtuu muutoksia. Muutokset saattavat aiheuttaa pelkoja ja ahdistusta kehitysvammaiselle, jolla yleisesti on vaikeuksia ymmärtää asioita.
Tieto aistien toiminnasta ja ikääntymismuutoksista niissä voi auttaa ammattilaista ymmärtämään muuttunutta tilannetta. Moniaistinen muistelu voi auttaa tarkastelemaan ikääntyneen pitkää elämää uusista näkökulmista ja antaa tietoa tämänhetkisistä voimavaroista. Moniaistisen muistelutyön opas on kehitetty Hetkittäin-hankkeessa ja se sisältää seuraavat kokonaisuudet: Moniaistisuus ja ikämuutokset aistitoiminnoissa, Muistelu on vuorovaikutusta, Muistelijaprofiilit ja Ideoita muisteluhetkiin.
Kun olet tutustunut tähän materiaaliin, voit hakea Muisteluosaajan digitaalisen osaamismerkin. Merkkihakemus on sivun lopussa.
Lähteet Arvio, M. & Saari, A-M. 2018. Kehitysvammaisuus ja muistisairaudet (linkki avautuu uuteen välilehteen). https://www.muistiyhdistys.fi/uploads/TOMopas1218www.pdf
Siirry oppaan sisältöihin
- Moniaistisuus ja ikämuutokset
- Muistelu on vuorovaikutusta
- Muistelijaprofiilit
- Muisteluideoita
- Muisteluosaajan osaamismerkki
Moniaistisuus ja ikämuutokset aisteissa
Aistien avulla ihminen saa tietoa itsestään ja on yhteydessä toisiin ihmisiin. Valmius aistia on olemassa jo ennen syntymää. Aistitoiminnan kehittyminen yksittäisestä aistimuksesta tietoiseen aistimiseen vaatii muistia ja harjaantumista. Havainto tai sen tuottama kokemus syntyy, kun kehon ulko- tai sisäpuolinen ärsyke siirtyy aistimuksena aivoihin. Kullekin aistimukselle on varattu aivoissa oma alue, jolla aistimus vastaanotetaan.
Ikääntyneen kehitysvammaisen aistien poikkeava toiminta voi johtua ikääntymisestä tai siitä, että aistinelin on vaurioitunut. Aistinelinten vauriot voivat aiheuttaa myös harha-aistimuksia, jotka saatetaan tulkita psyykkisiksi harhoiksi. Aistit voivat myös toimia yli- tai aliherkästi, aistimukset voivat sekoittua ja aistikokemukset vaihtua eri tilanteissa ja ympäristöissä. Aistiärsykkeen tulkitseminen voi olla kehitysvamman vuoksi vaikeaa.
Vaikeasti kehitysvammaiset hakeutuvat vain harvoin itsenäisesti monipuolisten aistikokemusten äärelle ja edellä kuvattu aistitiedon käsittelyn erityisyys on tyypillistä. Kehitysvammainen tarvitsee aistityöskentelyyn usein apua; ohjaajan tai läheisen, jonka kanssa toteuttaa moniaistista toimintaa, kuten muistelua.
Lähteet:
Aistien toiminta (linkki avautuu uuteen välilehteen). https://papunet.net/aistien-toiminta/
Kinnunen-Kakko, M. 2015. Mahdollistava lähimmäisyys ja arkeistava aistityö. Rinnekoti-Säätiö.
Porkka, S. 2024. Muistisairaan aistit ja harha-aistimukset. Prinsiippi. https://prinsiippi.fi/blogi
Muistelu on vuorovaikutusta
Ikääntynyt ei elä menneessä, mutta ikääntymisen myötä menneisyydessä, erityisesti nuoruudessa koetut asiat muistetaan yleensä hyvin. Muistelu antaa mahdollisuuden tarkastella ja ymmärtää itseä sekä elettyä elämää.
Muistaminen pohjautuu muistin erilaisiin toimintamekanismeihin ja ihmisen kykyyn palauttaa mieleen menneitä tapahtumia ja kokemuksia. Yleinen tapa luokitella muistia on erottaa muistijärjestelmät sen mukaan, kuinka kauan tieto niissä säilyy. Tällöin voidaan erottaa hetkellinen aisti- eli sensorinen muisti, lyhytkestoinen työmuisti ja pitkäkestoinen säilömuisti.
Muistelu on muistojen, kertojan ja kuuntelijan tai kuuntelijoiden välistä vuorovaikutusta. Muistelussa ei ole tärkeää muistaa oikein, eikä tapahtumien tarvitse olla oikeassa järjestyksessä. Muistot voivat olla tuokiokuvia, tunteita tai mielentiloja, jotka muistelussa tulevat nähdyksi uudella tavalla. Muistelu voi tukea ikäihmisen itsetuntoa ja identiteettiä sekä vahvistaa itseilmaisua.
Muistelutyössä eri aistikanavien hyödyntäminen rikastuttaa vuorovaikutusta. Eri aistikanavien kautta tarjoutuvat aistielämykset toimivat muistiherätteinä, aktivoivat muistamaan ja luovat suotuisan vireystilan mielikuvitukselle, luovuudelle ja vuorovaikutukselle. Moniaistiset tilat ja virtuaalitodellisuus voivat virittää muisteluun yllättävällä tavalla ja tekoälyn avulla saa nopeasti ja helposti materiaalia muistelutyön tueksi.
Jos muistelijan kuulo- tai näköaisti ovat heikkoja, voivat tunto- ja hajuaistin kautta tulevat aistikokemukset olla avain vuorovaikutukseen. Aistipoikkeavuuksista on tärkeä keskustella henkilön hyvin tuntevan ammattilaisen kanssa. Joskus vahva aistikokemus voi olla hyvää tekevä, joskus sellaista on parempi välttää tai säännöstellä pienempiin annoksiin.
Kotiyhteisössä ohjattu muisteluhetki luo tasa-arvoisen vuorovaikutustilanteen ammattilaisen ja muistelijan välille. Hoitosuhteille tyypilliset saajan ja antajan roolit vaihtuvat, sillä vanhoilla ihmisillä on kunnostaan ja toimintakyvystään riippumatta huomattavasti enemmän elämänkokemusta kuin nuoremmalla ammattilaisella. Tuoksut, materiaalit, äänet, musiikki, maut, katselu ja liikkuminen voivat toimia muisteluun innostavina muistiherätteinä.
Muistelu voi olla lyhyt hetki tai pidempikestoista toimintaa. Sitä voi toteuttaa monenlaisissa ympäristöissä, yksilö- tai ryhmätoimintana. Ryhmässä muistelemisen etuna on, että ryhmässä toteutuu yhteys ja vertaisuus; yhden muistelijan muisto voi innostaa toisiakin muistelemaan. Muistelu tuo tietoa ikäihmisestä ja sen vuoksi muisteluhetkien dokumentointi on tärkeää. Muisteluhetkien dokumentointi voi tapahtua kuvaamalla, kirjaamalla tai kokoamalla elämäntarinaa.
Lähteet:
Stenberg, T. 2015. Muistelu vuorovaikutusmenetelmänä (linkki avautuu uuteen välilehteen): https://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2016/08/muistelu-vuorovaikutusmenetelm%C3%A4n%C3%A4.pdf
Lue lisää (teksti avautuu uuteen välilehteen): Muistivarastoa tutuksi muistelutyön avulla
Muistelijaprofiileja
Ryhmämuotoiseen tai yksilöllisesti toteutettavaan muisteluhetkeen osallistuu erilaisia ihmisiä. Jotta kaikilla on mahdollisuus osallistua muisteluun omalla tavallaan, on hyvä tunnistaa jokaisen henkilökohtaiset tavat muistella tai olla ryhmässä.
Seuraavat kuvitteelliset muistelijaprofiilit saattavat antaa ideoita ja ymmärrystä erilaisista osallistujista. Tieto erilaisista muistelijoista tukee ohjaajaa ryhmätoiminnan suunnittelemisessa ja toteuttamisessa. Muistelijaprofiilit eivät ole pysyviä, vaan ne voivat näyttäytyä erilaisina eri ympäristöissä ja eri kokoisissa ryhmissä.
Sanaton muistelija
Sanaton muistelija on olemuskielinen. Hän kommunikoi eleillä, ilmeillä, liikkeillä ja ääntelemällä. Sanattomalle muistelijalle voi tarjota erilaisia aistikokemuksia yksi kerrallaan ja seurata reaktioita. Mieluisaa ja mielenkiintoa herättävää toimintaa kannattaa jatkaa ja vastustusta tai epämieluisalta vaikuttavaa toimintaa muokata. Ei voi tietää, mitä sanaton muistelija kokee, mutta voi olettaa, että moniaistinen toiminta ryhmässä luo uusia elämyksiä ja tapoja olla vuorovaikutuksessa. Sanattoman muistelijan kanssa toimiminen vaatii ohjaajalta aikaa, tahtoa ja uteliaisuutta vuorovaikutusyhteyden syntymiseen.
Piipahtelija
Piipahtelija käy toiminnassa vähän väliä, mutta ei viivy pitkää aikaa kerrallaan. Hän voi olla kiinnostunut toiminnasta ja kokea kuuluvuutta ryhmään, vaikka toiminta vaikuttaa levottomalta. On tärkeää antaa piipahtelijalle mahdollisuus olla mukana omalla tavallaan ja palata toimintaan kerta toisensa jälkeen.
Aistija
Aistija lähestyy toimintaa ja toisia ihmisiä vahvin aisti edellä. Tämä tarkoittaa sitä, että hän osallistuu toimintaan ja tutustuu asioihin koskettelemalla, tuoksuttelemalla tai maistelemalla niitä. Aistijan tapa lähestyä muita voi näyttäytyä haastavana esimerkiksi toisen ihmisen kosketusta välttävän ihmisen kanssa. Ohjaaja voikin pohtia, kenen läheisyydessä aistijan on hyvä olla ja miten materiaali on esillä.
Tarkkailija
Tarkkailija osallistuu toimintaan seuraamalla. Hän seuraa muiden tekemistä ja voi sisäisesti olla aktiivinen. Jossakin vaiheessa tarkkailija voi osallistua myös tekemiseen. Ohjaajan kannattaa kutsua tarkkailija osallistumaan ryhmän toimintaan ja luoda hänelle tasavertaisia mahdollisuuksia ilmaista mielipiteitään ja ajatuksiaan.
Kertoja
Kertoja inspiroituu keskusteluista ja liittyy niihin aktiivisesti. Hän pukee sanoiksi monia muistoja ja sanoittaa usein myös muiden ryhmäläisten asioita. Kuulluksi tulemisen kokemuksen lisäksi kertoja tarvitsee ohjausta, jotta kaikilla on mahdollisuus osallistua keskusteluun.
Kertaaja
Kertaaja voi puheissaan toistaa omaan elämäänsä liittyvää tapahtumaa usein. On tärkeää yrittää nähdä toistuvan tarinan tai sanonnan taakse. Kertaamisen syy voi olla jokin kokemus tai tarve, joka on tärkeää kuulla. Kertaajan huomiota on hyvä ohjata käsillä olevaan yhteiseen toimintaan.
Fiilistelijä
Fiilistelijä muistaa elämäntapahtumia tunnelmien, elämysten, musiikin ja muun taiteen kautta. Fiilistelijä osallistuu muisteluun eläytymällä ja tulee mukaan yhteiseen muisteluun mielellään. Fiilistelijä on tärkeä saatella takaisin nykyhetkeen muistelun jälkeen.
Murehtija
Murehtija muistelee elämää vaikeuksien valossa. On tärkeää, että murehtija tulee kuulluksi. Murehtimisen kehää voi yrittää katkaista pohtimalla yhdessä, mikä murheista huolimatta elämässä on hyvin. Murehtijaa on hyvä ohjata ajattelemaan tulevaisuutta toiveikkaasti.
Apuohjaaja
Apuohjaaja haluaa olla aktiivinen toiminnan toteuttamisessa. Hänellä on hyvä muisti ja hän tuo materiaalia muisteluryhmään esimerkiksi omasta kodistaan. Apuohjaaja vaikuttaa ryhmää innostavasti ja saattaa samalla laittaa ohjaajan suunnitelmat uusiksi.
Muisteluideoita
Moniaistisessa muistelutyössä muistelijalle tarjotaan elämyksiä monen aistikanavan kautta. Muisteluideoiden avulla voi rikastuttaa muistelutyötä ja kotiyhteisön arkea. Toimintaan tarvittavat materiaalit löytyvät kotoa tai lähikaupasta. Muistelutyössä on tärkeää huomioida iäkkään muistelijan mieltymykset ja elämänhistoria ja siinä on hyvä hyödyntää ikääntyneen hyvin tuntevia läheisiä ja ammattilaisia. Joskus muistoja kohti on vaikea mennä. Silloin muistelu voi olla tulevaisuudenmuistelua, jossa huomio kiinnitetään tähän hetkeen ja tulevaisuuteen.
Muisteluideat on kehitetty ja testattu Hetkittäin-hankkeessa työryhmässä, jonka jäsenet työskentelevät kehitysvamma-alalla kotiyhteisöissä ja päiväaikaisessa toiminnassa. Työryhmään kuuluivat Maija Rimpiläinen ja Mari Salovaara (Hetkittäin-hanke, Kehitysvammatuki 57 ry), Minna Riikonen (Kuusikumpu, SiunSote), Kirsi Alastalo (RyhmäRenki) sekä Kristiina Isokangas ja Piritta Heiskanen (Länsi-uudenmaan hyvinvointialue). Muisteluideoissa on yhtenevä rakenne: Tekemisen kuvauksen jälkeen mainitaan tarvittavat materiaalit, kuvataan valmistelu ja muisteluhetki. Jokaisen idean lopuksi on vinkkejä aiheen jatkokäsittelyyn.
Varaudu kirjoittamaan, kuvaamaan tai äänittämään muistelutyötä. Muistelutyön dokumentointi paperille tai digitaaliseen muotoon auttaa ikääntynyttä palaamaan käsiteltyihin asioihin ja tapahtumiin ja antaa ohjaajalle arvokasta tietoa toiminnasta.
Hae Muisteluosaajan digitaalista osaamismerkkiä
Muisteluosaajan digitaalisella osaamismerkillä voit osoittaa omaa osaamistasi muistelutyössä. Voit napsauttaa Muisteluosaajan digitaalista merkkiä ja aloittaa hakemuksen kirjoittamisen.