Tuki vähenee, tarve ei katoa
- Blogit
- Lausunnot ja kannanotot
- Julkaistu:
Tällä viikolla julkistetut STEA-avustuksiin kohdistuvat avustuskriteerien muutokset ja leikkaukset herättävät aiheellista huolta. Järjestökenttä, mukaan lukien Kehitysvammatuki 57 ry on osannut varautua avustustason heikennykseen, mutta leikkausten toteutustapaan järjestöt eivät ole osanneet varautua. On selvää, että leikkausten vaikutukset näkyvät nopeasti ihmisten arjessa ja myös meillä se tarkoittaa muutosta toiminnoissa. Toistaiseksi emme kuitenkaan tiedä, mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa.
Sosiaali- ja terveysjärjestöt tekevät työtä, joka täydentää julkista palveluntuotantoa. Järjestöt tavoittavat myös sellaisia ihmisiä, joita julkiset palvelut eivät aina tavoita. Järjestöt tarjoavat vertaistukea, matalan kynnyksen apua ja yhteisöjä ihmisille, jotka muuten saattaisivat jäädä yksin. Monelle järjestö on ensimmäinen paikka hakea apua, joskus jopa ainoa.
Järjestöt ovat merkittävä osa kansalaisyhteiskuntaa. Kansalaisyhteiskunta edustaa arvoja kuten osallisuus, yhdenvertaisuus ja yhteisvastuu. Se korostaa ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa, tukea toisiaan ja kuulua yhteisöihin. Samalla se toimii itsenäisenä ja kriittisenä voimana, joka vahvistaa demokratiaa ja tuo esiin myös heikommassa asemassa olevien ääntä.
Nyt olemme tilanteessa, jossa kansalaisyhteiskunta halutaan vaientaa.
Leikkauksia perustellaan julkisen talouden paineilla. STEA on jakanut avustuksia järjestöille vuodesta 2024 lähtien valtion budjetista, eikä rahapelituottoja enää tilitetä suoraan järjestöille. Huomioitavaa kuitenkin on, että Veikkauksen tuotot ohjautuvat valtion budjettiin. Mielestäni on kyseenalaista, että valtio toteuttaa mittavia säästötoimia leikkaamalla sote-järjestöjen tukea ja hyödyntää Veikkauksen tuotot muutoin. Julkisessa keskustelussa asiaa ei ole huomioitu, vaan leikkauksia perustellaan kansalaisten verorahojen säästämisellä.
Mutta saavutetaanko STEAn avustusleikkauksilla säästöä? Järjestöjen työ on usein ennaltaehkäisevää. Ennaltaehkäisevät palvelut vähentävät raskaampien palvelujen tarvetta myöhemmin. Ennaltaehkäisevästä työstä leikkaaminen maksaa moninkertaisesti tulevaisuudessa. Isoin kuluerä tulee kohdistumaan hyvinvointialueille, joiden rahoitus on entuudestaan riittämätön.
Lopulta kysymys on yksinkertainen: kun tuki vähenee, kuka ottaa vastuun niistä ihmisistä, jotka jäävät ilman tukea ja joiden ääni ei kuulu?
En ole huolissani vain edustamastani järjestöstä. Olen huolissani koko järjestökentästä ja miljoonista suomalaisista ihmisistä, jotka saavat tukea ja lisäarvoa elämäänsä sote-järjestöjen toiminnan kautta.
Kirjoittaja
Nina KorventaivalToimitusjohtaja
Kehitysvammatuki 57 ry
ViisSeiska Oy