Ei pöntönpää hommaa Haksulassa!

Eräänä alkukevään päivänä Haksulaan soitti yllättäen K-rauta 75:n kauppias kysyäkseen, että kiinnostaisiko meitä tehdä linnunpönttöjä, jos he toimittavat meille tarvikkeet? Ei tarvinnut kauaa miettiä vastausta noin kivaan kysymykseen. Sovimme yksityiskohdat ja kun kauppias oli toimittanut meille tarvikkeet, alkoi Haksulassa melkoinen pauke!

Yksi innokkaista rakentajista oli Jimi Huovinen, joka ei sano olevansa varsinaisesti lintumies, mutta linnut ovat hänen mielestään ihan kivoja. Hän kertoo lukeneensa linnuista ja tunnistavansa äänistä sepelkyyhkyn ja käen, jonka äänen usein kuulee mökillä. ”Lintujen matalat äänet kuulen hyvin, korkeita en”, kertoo Jimi. Muutenkin lintulajit ovat Jimin mielestä hänellä aika hyvin hallussa ja luettelee varmistukseksi joukon lintujen nimiä; kurki, punarinta, mustarastas, laulurastas ja joutsen.

”Olis kiva nähdä vaikka lehtopöllö joskus luonnossa. Sillä on kiva ääni ja se on muutenkin kiva lintu” Jimi tuumailee. Luonnossa olemien ylipäätään on Jimin mukaan hänelle tärkeää ”Olis aika ihmeellistä, jos ei pääsisi luontoon. Luonnossa on kiva olla. Siellä on kiva tutkia kaikkia eläimiä ja kuunnella linnun ääniä. Metsässä on rauhallista ja siellä tulee itselle pirteä olo. Mökillä tulee käytyä metsässä ja kotipihallakin on luontoa. Mökillä joskus myös kalastelen. Olen myös käynyt vaeltamassa ja paistanut makkaraa nuotiolla metsässä.”

Linnunpönttöjen rakentaminen on Jimille tuttua puuhaa, sillä hän kertoi rakentaneensa sellaisen jo peruskoulussa. Niinpä Jimi olikin varsin taitava rakennusmies, kun pääsimme tositoimiin. ”Se oli mielenkiintoinen projekti. Siinä piti vasaroida nauloja niin, että pönttö pysyy kasassa. Sitten me maalattiin pöntöt. Vasaroiminen oli aika helppoa, sain naulattua ihan itse. Kivointa oli kuitenkin maalaaminen, valitsin pöntön väriksi sinisen”, kertoo Jimi.

Kun iloisen väriset pöntöt olivat valmiit, veimme ja ripustimme puihin kaksi pönttöä, keltaisen ja sen Jimin maalaaman sinisen. Sen laitoimme ihan Haksulan lähistöllä kasvavaan puuhun. Toisen veimme vähän kauemmaksi pieneen metsikköön. ”On kiva, että voimme nyt helposti käydä tarkkailemassa onko niissä lintuja” totesimme lopuksi yhdessä.

Jutun on kirjoittanut ohjaaja Maarika Suopanki ja se on julkaistu alunperin ViisSeiska-lehdessä 3/2025