Vastuu tuntuu kivalta

Tie vertaisohjaajaksi on alkanut IPI Kulmakuppilasta, jossa Tiia käy päivisin töissä tarjoilijana ja tiskaajana. Vuosia sitten IPI:ssä työskennelleet ohjaajat pitivät työn ohessa joogakursseja, johon Tiia osallistui. Kurssin myötä hänestä tuli aktiivinen harrastaja ja se antoi myös valmiuden toimia vertaisohjaajana. Kun joogaryhmän ohjaajat huomasivat hänen taitonsa, he ehdottivat häntä mukaan ryhmän pyörittämiseen. Tiia kutsuttiin haastatteluun ja hän sai paikan.

Joogaryhmä kokoontuu kerran viikossa Oskarinpuiston toimijatalossa. Ohjaajat suunnittelevat tunnit yhdessä ja Tiian tehtäviin kuuluu muun muassa asanoiden valitseminen, sekä niiden ohjaaminen tunnin aikana. Vastuu tuntuu hänestä hyvältä: ”Mä tiedän, että mä olen vähän erilainen kuin muut, kun mä saan siitä palkkaa. Sillä tavalla vähän eri, kun joutuu muita ohjaamaan ja miettimään asanoita. Se ei ole aina helppoa keksiä,” hän kertoo.

Välillä liikkeelle lähteminen voi joskus tuntua vaikealta, etenkin raskaan työpäivän jälkeen, mutta silloin Tiia vaan päättää lähteä, koska jälkeenpäin olo on parempi. Jooga tukee sekä kehon että mielen hyvinvointia ja Tiia on huomannut vaikutuksen etenkin pimeään vuodenaikaan. ”Kyllä siitä aika paljon energiaa saa. Ainakin jaksaa paremmin tehdä hommia. Ei ole niin poikki, kun pääsee kotiin,” hän kertoo.

Tiia kannustaakin kaikkia rohkeasti kokeilemaan. Joogaryhmän tunnit rakennetaan niin, että kaikkien osallistujien ominaisuudet otetaan huomioon ja liikkeistä on useita erilaisia versioita, joista löytyy jokaisen keholle sopiva tapa tehdä. ”Tehdään vaan eri tavalla. Sitten voi auttaa, että miten jalkoja käännetään, ” hän toteaa.

Vertaisohjaajana toimiminen yhdistääkin työn ja harrastamisen parhaat puolet ja hän aikoo jatkaa vielä pitkän aikaa. ”Siellä on ollut niin kivaa ja kivempi vähän vetää ohjaajajuttuja, kun samalla oppii uusia asanoitakin,” Tiia toteaa.

Jutun on kirjoittanut viestintäkoordinaattori Mikko Apell ja se on alunperin julkaistu ViisSeiska-lehdessä 1/26