Musiikki avaa ovet liikkeeseen ja muistoihin

Vipinähetket-hankkeessa edistetään helsinkiläisten yli 55-vuotiaiden ikääntyneiden ja kehitysvammaisten henkilöiden liikkumista, arjen aktiivisuutta sekä hyvinvointia. Hankkeessa pidetään yksilöllistä liikkumisvalmennusta, järjestetään kursseja ja testataan liikkumisen lisäämisen motivaatiota eri keinoin.

Tärkein havainto on, että osallistujan oma lempimusiikki on avain motivaatioon ja liikkeen ylläpitoon. Musiikin avulla toisilleen vieras joukko voi myös yhdistyä yhdeksi lauluporukaksi ja muistella nuoruusajan merkittäviä tapahtumia sekä sukupolven yhteisiä kokemuksia.

Lempimusiikin avulla tapahtuu ihmeitä

Liikuntalaboratoriossa testasimme, miten liikuntavammainen ihminen voisi kokea liikkumista tai liikkua itse. Rakensimme muun muassa erilaisia liikkumisvälineitä tavallisista esineistä, joita yhteisöistä löytyy. Todellinen ihme kuitenkin tapahtui, kun osallistujat hyvin tunteva ohjaaja tiesi ehdottaa heidän lempimusiikkiaan: Pähkinäpallon päällä makaava osallistuja potki jaloillaan koko kappaleen ajan, mahallaan makaava pyörähti 180 astetta ja pyörätuolilla liikkuvan kuminauhajumppa sujui ohjaajan kanssa yhdessä tanssien.

Yks-kaks… Mä joka päivä töitä teen… Kol-nel…

Yksilöllisissä liikkumisvalmennuksissa toistuu sama ilmiö: Kuminauhatreeni käsijohteen äärellä sujuu helposti Matin ja Tepon tahtiin ja rappurallissa koko käytävä kaikuu, kun kuljemme “kolmatta linjaa” osallistujan kanssa. Mielimusiikki saa nousut sekä tasanteilla tehtävät jumpat sujumaan niin reippaasti, että välillä pitää pysähtyä tasaamaan hengitystä.

Musiikkimuistoissa on salaisuuksia

Seniorien Helsinki -kurssilla tutustutaan Helsingin eri kaupunginosiin ja treenataan vanhaa slangia. Tsörataan sporalla katuja Google Mapsin avulla, syynataan taloja ja niissä asunutta väkeä. Joka paikasta näyttää löytyvän frendejä: muusikoita, näyttelijöitä, tanssijoita ja muita. Funtsittiin, mitä Somerjoen Ikkunaprinsessa -lyriikka oikein meinaa. Mutta kaikkein eniten me sjungataan, niin että Malmitalon kakkoskerros raikaa.

Mä Kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran. Ja rahaa on, takaan sen…

On ihmeellistä, kuinka paljon laulujen sanoja ikäihmisten muistiin on taltioitunut. Eräskin osallistuja alkoi tapailemaan “Sua vain yli kaiken mä rakastan” -kappaletta, kun lähdettiin tutustumismatkalle Munkkaan. En pystynyt ymmärtämään, mistä mielleyhtymä hänelle tuli. Arvaatko sinä?

Ikääntyneiden liikkumisen valmentajana ja muisteluoppaana olen usein oppijan paikalla. Minulla ei nuorempana ole samaa tietoa, kun minua vanhemmilla ihmisillä. Joudun opettelemaan minulle uusia laulunsanoja, tonkimaan historiatietoa ja kyselemään ikäihmisiltä itseltään tai heidän läheisiltä. Netistä ja kirjoista löytyy myös vastauksia: Kappale on tuttu Katariina ja Munkkinimen kreivi –elokuvasta.

Toivon, että kun aikanaan itse osallistun ikääntyneille tarkoitettuihin tuokioihin, ohjaaja olisi viivähtänyt hetken minulle tärkeän musiikin äärellä. Enemmän kuin Kiss tai Olavi Virran Hopeinen kuu minut saa liikkeelle Mendelssohnin viulukonsertto tai Brahmsin Unkarilaiset tanssit. Olen varma, että Merikannon ”Merellä” Hynnisen vetämänä saa minut pallojumpassa nostelemaan jalkoja reippasti. Jokainen ikäihminen pitää löytää erikseen.