Neljä sitkeää myyttiä ikääntyneiden kehitysvammaisten liikkumisesta

Ikääntynyt kehitysvammainen viettää suurimman osan päivästä omassa kodissaan kotiyhteisössä. Vanhuuden eläkkeelle siirtyminen päivätoiminnasta tarkoittaa usein ikääntyneen aktiivisuuden ja liikkumisen huomattavaa vähenemistä. Kun kehitysvammainen ikääntyy, tarve toiminnanohjauksen tukemiseen kuitenkin lisääntyy ja toimintaan tarvitaan enemmän aikaa kuin ennen. 

Aktiivisuus ja liikuntaa sisältävä elämä tukevat ratkaisevasti ikääntyneen hyvinvointia ja terveyttä. Usein kuuleekin väittämiä, jotka eivät tue aktiivisuutta. Nämä väittämät ovat helposti kumottavissa.  

Myytti 1: “Ei ole aikaa liikkua” 

Parhaimmillaan liikkuminen toteutuu osana kehitysvammaisen ikääntyneen arjen perustoimintoja: se on pukeutumista, pesulla käyntiä, siirtymiä tai ulkoilua. Fyysiseen aktiivisuuteen ohjaaminen voi unohtua ympärivuorokautisen tuen yksikössä arjen ja hoivatyön vaatimusten varjoon, jos sitä ei ole kirjattu ikääntyneen kehitysvammaisen palvelusuunnitelmaan. Vähän ja usein -periaate tarjoaa ikääntyneelle mahdollisuuden osallistumiseen vain osaan toiminnasta tai lyhyeen hetkeen. Arjen tilanteet eivät oleva vain suorituksia, jotka tulisi hoitaa nopeasti, vaan ne ovat mahdollisuuksia osallistumiseen ja fyysiseen aktiivisuuteen monta kertaa päivässä. 

Myytti 2: “Liikkumisen ohjaaminen vaatii erityistaitoja” 

Tärkeämpää kuin liikunnanohjauksen erityistaitojen hallinta, on tukea ikääntynyttä aktiivisesti liikkumaan. Aktiivisen tuen ydin on, että arjen tilanteet nähdään mahdollisuuksina osallistumiseen ja onnistumisen kokemuksiin. Jokaisessa päivän hetkessä voi olla tilaisuus liikkua, ja tuen määrä säädetään yksilön voimavarojen mukaan. Kehitysvammaisten asumispalveluissa työskentelevillä ammattilaisilla on paljon ohjaamisen osaamista ja omia liikuntaharrastuksia, joista voi helposti ammentaa myös oman kotiyhteisön arkeen. 

Myytti 3: “Liikunnan lisääminen ei enää auta ikääntynyttä” 

Vaikka henkilön toimintakyky on heikentynyt, liikunta auttaa ylläpitämään itsenäisyyttä ja esimerkiksi vähentämään kaatumisriskiä. Tärkeintä on löytää jokaiselle ikääntyneelle kehitysvammaiselle sopiva ja mieluinen tapa liikkua. Pienikin lisäys arjen aktiivisuudessa voi tuoda merkittäviä hyötyjä ikääntyneen kehitysvammaisen hyvinvoinnille ja kokemalle elämänlaadulle. Säännöllinen liikunta voi parantaa iäkkään ihmisen lihasvoimaa, tasapainoa ja yleistä toimintakykyä. 

Myytti 4: “Nyt voi viettää ansaittuja eläkepäiviä tekemättä mitään” 

Terve vanheneminen perustuu ajatukseen toimintakyvyn ja osallisuuden ylläpitämisestä koko elämänkaaren ajan. Vanheneminen on jatkuva prosessi, jossa tärkeimpiä asioita ovat sopeutuminen, omien voimavarojen hyödyntäminen ja osallisuuden tukeminen. Liikkuminen tukee näitä tavoitteita ja on tärkeä osa myös ikääntyneiden kehitysvammaisten hyvinvointia, eikä liikkumista ja iikkumiseen kannustamiseta siis pidä sivuuttaa. Liikkumalla ikääntynyt voi ylläpitää ja parantaa omaan hyvinvointiaan. 

Lisää liikuntaa kotiyhteisöön 

Liikkumisen vuosikello auttaa suunnittelemaan liikkumista kotiyhteisöön. Toistaminen ja kertaaminen auttavat ammattilaista ohjaamaan ja asukasta liikkumaan itselleen sopivalla tavalla. Liikkumisen vuosikellosta saa sisältöä asukkaan yksilölliseen liikkumissuunnitelmaan ja tukea ikääntyneen liikkumisen päivittäiskirjaamiseen. 

Liikkumisen vuosikellossa jokaiselle kuukaudelle on valmis ja yksinkertaisin välinein toteutettava jumppaohjelma. Vipinähetkissä tuotetut helpot ja saavutettavat jumppamateriaalit on netissä kaikkien löydettävissä. 

Liikkumisen sosiaalisuus, hauskuus ja palkitseminen lisäävät liikkujien motivaatiota ja innostumista. Liikkuminen voi alkaa ikääntyneen pienistä kiinnostuksen ilmaisuista, yksi liikkuja voi innostaa myös toisia liikkumaan. Myös kotiyhteisön ammattilaisella on lupa nauttia yhteisestä jumppahetkestä!