Eläintenhoitoa ja kiinteistöhommia

Lauri Lahtinen muutti Karhurinteen kotiyhteisöön ensimmäisten joukossa, kun se avattiin pari vuotta sitten. Ohjaajien vinkistä hänelle löytyi unelmien vapaaehtoistyö kodin läheisyydessä sijaitsevalta Ravintola Tilalta.

Kymmenen minuutin ajomatkan päässä Karhurinteestä, Sipoonkorven kansallispuiston Korvenportin sisääntuloportin kupeessa sijaitsevalla ravintola Tilalla oli paikka avoinna maataloushommista kiinnostuneelle nuorelle. Lauri puolestaan on aina pitänyt eläimistä ja on tottunut toimimaan niiden kanssa, sillä hän on harrastanut jo pitkään ratsastusta ja hevosten koulutusta. Tutustumiskäynnillä Tila ja sen omistajat vaikuttivat mukavilta ja tehtävät kiinnostavilta, joten hän tarttui tilaisuuteen. Vapaaehtoistyö on nyt jatkunut jo kahden vuoden ajan.

Tilalla hänen tehtäviinsä kuuluu lähes kaikkea, mitä maalaistalon pihapiirissä tarvitsee tehdä. Yhdessä isännän kanssa hän on muun muassa korjannut lampaiden aitauksia, siivonnut varastotiloja ja vaihtanut yli satavuotiaan pihasaunan ikkunoita. He ovat myös rakentaneet yhdessä uutta kasvihuonetta, haravoineet sekä siirtäneet terassikalusteita talvisuojaan.

Parasta työssä on kuitenkin ollut Laurin saama vastaanotto: ”No, varmaan se kun on ne kivat omistajat ja silloin kun se ravintola on auki, niin mä saan siellä ruoankin, jos olen siihen kellonaikaan siellä”, hän toteaa.

Mieluisin tehtävä on ollut eläinten hoitaminen. Talvikaudella hän vie lampaille heinää ja ruokaa, sekä huolehtii pihapiirin linnuista. Hanhille pitää ruoan ja olkien lisäksi tarjota puhdasta pesuvettä, jotta ne voivat puhdistaa nokkaansa, joka voi mennä syödessä tukkoon. Hän huolehtii myös lintujen talviruokintapaikoista, joilla käy runsaasti erilaisia lintuja.

Alkuvaiheessa hän kävi vapaaehtoistyössä 2–3 kertaa viikossa, mutta nyt työt Aula työkodissa, sekä useat harrastukset ovat vähentäneet käynnit kertaan viikossa. Lauri on kuitenkin viihtynyt Tilalla todella hyvin ja kysyttäessä, kuinka kauan hän aikoo jatkaa, Lauri vastaa viipymättä: ”Varmaan niin kauan kun mä saan, niin mä jatkan”.

Juttu on julkaistu alunperin ViisSeiska-lehdessä 2/2026