Leirit kuuluvat kesään

Leiriviikko on monelle osallistujalle kesän kohokohta. Se on odotettu pieni tauko arkeen, jossa on mahdollisuus tavata vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin ja olla luvan kanssa oma itsensä. Tänä kesänä olemme panostaneet toimijuuden vahvistamiseen. Leireillä voi harjoitella ja vahvistaa omia taitojaan, jotka tukevat itsenäistä elämää. Lisäksi olemme voineet toteuttaa erilaisia toiveita.

”Eniten odotan sitä, että pääsen pitkästä aikaa matkustamaan ratikalla”, kertoi yksi leiriläinen jännittyneenä. Tämä kommentti muistutti itseäni siitä, että monet arkiset asiat saattavat olla jollekin toiselle suuri seikkailu.

Työryhmässämme on ollut myös kesätyöntekijä Pietari, joka osallistui kahdelle Oskarinpuiston toimijatalon leirille. Seuraavaksi Pietarin ajatuksia kesästä:

Olen 16-vuotias poika. Kuullessani vapaasta paikasta kehitysvammatuki 57 ry:n järjestämällä kesäleirillä ajattelin sen olevan hyvä hakukohde halutessani uudenlaista työkokemusta, sillä minulla ei ole aikaisempaa kokemusta tällaisesta paikasta. Tullessani töihin Oskarinpuistoon en ollut siis missään nimessä varma mitä tuleman pitää. Työtehtäviini kuului paikkojen siivoamista sekä ajanviettoa leiriläisten kanssa ja heidän avustamistaan.

Kesätyöntekijä Pietari Koskimies.

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme toisiimme. Silloin myös leiriläiset asettuivat asumaan ja päivä oli rauhallinen. Tulevina päivinä oli luvassa enemmän aktiviteetteja kuten musisointia, lukemista ja ulkoilua. Sää ei ollut kuitenkaan suosiollinen ja lähes joka päivä satoi rajoittaen ulkoilu mahdollisuuksia. Vietimme siis suurimman osan ajasta sisällä, jossa katsoimme yhdessä tv:tä, söimme ja halutessaan leiriläiset saivat myös levätä omissa huoneissaan.  Moni heistä oli kuitenkin melko vaatimattomia, kun tuli ohjaajan kanssa kahdestaan ajan viettoon esim. lautapelien pelaamiseen. Yksi leiriläisistä kuitenkin tykkäsi juuri tällaisesta ajanvietosta varsinkin paljon. Pelasimme hänen kanssaan usein erilaisia pelejä ja luin usein kirjoja hänen toiveestaan. Leirillä pääsin myös käyttämään minulle uusia laitteita kuten nosturia. Työssä oli siis niin sosiaalista kuin fyysistäkin tehtävää. Se ei kuitenkaan koskaan ollut ylikuormittavaa vaan päinvastoin mukavaa ja opettavaista tekemistä kesälle.

Jutun ovat kirjoittaneet Petrus Koskimies ja Pietari Koskimies ja se on julkaistu alunperin ViisSeiska-lehdessä 3/2026.