Äänestetään kuntiin päättäjiä edistämään vammaisten ihmisten asioita

Ennakkoäänestys on nyt ohi, mutta vaalipäivänä 13.6. on vielä mahdollisuus vaikuttaa siihen, ketkä tulevaisuudessa päättävät kuntiemme asioista.

Kehitysvammatuki 57 ry on poliittisesti sitoutumaton järjestö. Yhdistyksen tarkoitus on edistää kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuuksia toimia yhteiskunnan tasa-arvoisina ja täysivaltaisina jäseninä. Jokainen täysi-ikäinen voi auttaa tämän tavoitteen saavuttamista äänestämällä kunnallispolitiikkaan tulevia päättäjiä, jotka haluavat edistää asiaa.

Haastoimme sosiaalisessa mediassa kuntavaaliehdokkaita kertomaan konkreettisia esimerkkejä, kuinka he tulevina kuntapäättäjinä 1) edistäisivät osatyökykyisten palkkatyöllistymistä ja 2) vaikuttaisivat vammaisiin ihmisiin kohdistuviin asenteisiin. Saimme kymmeniä vastauksia useista eri puolueista, ja alla oleva teksti on koottu vastanneiden ehdokkaiden kommenteista.

Työllistymiseen liittyvän keskustelun voit lukea tästä linkistä (vie Facebookiin). 
Asenneilmapiiriin liittyvän keskustelun voit lukea tästä linkistä (vie Facebookiin).

Keinoja osatyökykyisten työllistymisen edistämiseen

Haasteeseen vastanneiden kuntavaaliehdokkaiden vastauksia yhdisti näkemys siitä, että palkkatyöhön pääsemisen edistäminen osatyökykyisille ihmisille on tärkeä asia ja työelämän tulisi olla avoin kaikille. Työnteko ei ole etuoikeus vaan perusoikeus.

Ehdokkailta tuli konkreettisia ratkaisuehdotuksia, kuinka kunnassa voi luoda uusia työpaikkoja osatyökykyisille, kuten hankintakriteerejä kehittämällä sekä huomioimalla osatyökykyisille määritellyt työpaikat jo kaupungin omien toimialojen ja kaupungin omistamien yhtiöiden budjeteissa.

Nykyisessä palvelujärjestelmässä nähtiin puutteita. Usean ehdokkaan mielestä avotyötoiminta-järjestelmä tulisi purkaa tai muuttaa määräaikaiseksi. Myös ammatillista kuntoutusta tulisi uudistaa siten, että työelämään paluu helpottuisi. Täytyisi olla riittävästi kannustimia työelämään palaamiseksi, ja palkan ja työkyvyttömyyseläkkeen yhteensovittamisen tulisi olla helpompaa. Yksi ehdokkaista esitti, että kehitysvammaisten ihmisten saamaa tukea ei kutsuttaisi ”työkyvyttömyyseläkkeeksi”. Termi on harhaanjohtava, sillä moni pystyy ohjauksen avulla tekemään töitä.

Työnteko ei ole etuoikeus vaan perusoikeus.

Yhtenä keskeisenä työllistymisen esteenä oli vastaajien mukaan asenteet ja tiedonpuute. Työnantajilla ei ole riittävästi tietoa tuesta, jota työllistäessä on mahdollista saada, esimerkiksi oikeus palkkatukeen ei ole kaikkien tiedossa. Myöskään työvoimapalveluissa ei ole riittävästi osaamista erityisryhmien tarpeista. Kuntien tulisi satsata enemmän työvalmennukseen ja työnetsintään, sitä kautta saadaan konkreettisia tuloksia. Panostus kehitysvammaisten työvalmennukseen, ”työelämän tukihenkilöön”, on paitsi yhdenvertaista myös saattaa vähentää välillisiä kuluja, joita syntyy mm. yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden kokemuksesta. Asenteisiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi jakamalla konkreettisia esimerkkejä ja positiivisia kokemuksia työllistämisestä, ja kouluttamalla työyhteisöjä.

Monet vastaajista nosti esille myös oppilaitosten roolin. Suomessa koulutus toimii kohtalaisen hyvin, mutta työllistymisen tuki koulutuksen aikana ei. On tärkeää, että jo peruskoulussa saadaan oikeanlaista ohjausta ja työharjoitteluihin päästään, jotta opiskelijan tuen tarpeet tulevassa työssä tulevat paremmin näkyväksi. Työllistyminen on helpompaa, kun osaaminen ja tuen tarve ovat tiedossa, ja työtehtäviä voidaan räätälöidä vahvuuksien mukaisesti.

Se, että ihmisellä on kehitysvamma, ei tee ihmisestä kykenemätöntä mihinkään. Eräs vastaajista huomautti, että kukaan meistä ei ole aina ja joka tilanteessa 100 % työkykyinen, esimerkiksi elämänvaiheisiin liittyvien kuormittavien tekijöiden vuoksi. Työkykyä voi mitata aina vain suhteessa työtehtäviin. Jokainen ansaitsee mahdollisuuden kokeilla eri asioita ja tulla kohdatuksi tasapuolisesti ja syrjimättä. Vaikka palkkatyön tarkoitus on lisätä toimeentuloa, se ei sen ole ainoa tavoite. Palkkatyö lisää riippumattomuutta, hyvinvointia ja elämänlaatua. Kaikkea ei voi eikä tarvitse mitata rahassa.

Asenneilmapiiriin voi vaikuttaa monella tavalla

Kysyimme ehdokkailta myös, kuinka he tulevina kuntapäättäjinä edistäisivät yhdenvertaisuuden ja kaikille turvallisen asenneilmapiirin toteutumista kunnassa.

Haasteeseen vastanneille kuntavaaliehdokkaille vammaisten ihmisten kokema syrjintä ja asenteet ei ollut vieras asia ja vastaajat kertoivat sitoutuvansa edistämään syrjinnästä vapaata ja osallistavaa kulttuuria.

Kunnan tilojen ja infrastruktuurin on oltava aidosti esteetöntä ja saavutettavaa. Niissä on huomioitava kuntalaisten erilaiset tarpeet, jotta kaikkien osallistuminen ja liikkuminen kunnassa on mahdollista. Kun palvelut ja infrastruktuurin suunnittelee sen käyttäjän mukaan, kenellä on suurimmat tarpeet, hyötyvät kaikki käyttäjät. Laajat osallistumismahdollisuudet lisäävät kohtaamisia erilaisten ihmisten välillä, mikä lienee yksi parhaista tavoista hälventää muihin ihmisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja asenteita.

Kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen päätöksenteossa on viisasta.

Yhdeksi keskeisimmäksi asiaksi nousi osallisuuden lisääminen. Moni vastaajista piti ensiarvoisen tärkeänä sitä, että kuntalaiset saavat riittävästi tietoa päätöksenteon tueksi itseä koskevissa asioissa. Kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen päätöksenteossa on viisasta. Moni totesi, että peruspalveluista ei pidä pihistellä. Esimerkiksi toivottiin, että asumispalveluja ei kilpailutettaisi ja palvelut pidettäisiin hyvin resursoituina. Harrastusmahdollisuuksia on oltava kaikille kuntalaisille.

Moni päättäjistä kertoi myös sitoutuvansa asennevaikuttamiseen henkilökohtaisesti ja ajavansa syrjimättömyyttä kunnassa. Omalla esimerkillä voi vaikuttaa mm. muiden asenteisiin ja tiedon puutteeseen. Moninaisuus ja yhdenvertaisuus on mahdollista huomioida monilla tasoilla, ja erilaisten ihmisten, kuten vammaisten ihmisten näkyminen kaupungin viestinnässä on tärkeää.