Älykello ranteessa hevosia tervehtimään

Niinpä toimijatalon läheisyydessä sijaitsevat hevosaitaukset laiduntavine hevosineen sekä lammashaka vetävät häntä puoleensa, kesällä mielellään jokaisena päivänä. Aina ei kuitenkaan ole ohjaajan mahdollista lähteä Jeremiaksen kanssa eläimiä tervehtimään, joten toisinaan hän lähteekin matkaan omatoimisesti ilman seuraa. Tämä on aiheuttanut huolta ohjaajissa, sillä hänellä ei ole ollut mukanaan puhelinta, jolla tavoittaa hänet.

Pulmasta käytiin Jeremiaksen isän kanssa keskustelua ja Jeremiakselle onkin nyt syksyllä hankittu isän toimesta älykello, jossa on myös puhelintoiminto. Ajatuksena on, että ohjaajat voivat soittaa hänelle kertoakseen, milloin pitäisi palata takaisin toimijataloon, jottei reissu venähdä liian pitkäksi. Tätä toimintoa harjoittelemme nyt syksyn ja tulevan talven aikana. Kun kevät taas koittaa ja laitumet kutsuvat niin hevosia kuin Jeremiastakin, on meillä käytössä hyvä työkalu yhteydenpitoon.

Jeremias kertoo pitävänsä kellostaan, jossa on ajannäytön ja puhelinominaisuuksien lisäksi erilaisia pelejä. ”Koripalloa tykkään pelata”, Jeremias kertoo suosikkipelistään.  Hän myös kertoo, että on turvallinen olo, kun tietää että ohjaajat voivat soittaa hänelle hänen ollessaan yksin ulkoilemassa.  Älykellon avulla Jeremias kertoo pitävänsä yhteyttä myös isäänsä. Jeremias näyttää miten puheluun vastataan ja miten kättä pidetään korvan lähellä, jotta kuulee kunnolla soittajan puheen. Jeremias muistuttaa, että kelloa pitää muistaa ladata välillä.

Jeremias kertoo, että liikkuisi mielellään ulkona yksikseen. Hän kertoo osaavansa reitin hevosten luo ja sanoo muistavansa katsoa tietä ylittäessään molempiin suuntiin. Toki seuraksi kelpaavat myös ohjaajat ja kaverit, eritoten mieleiset ihmiset, kuten kaveri Abdi, tai oppisopimusopiskelija Bruno. Haksulasta käsin hän kertoo aina menevänsä juuri hevosten luokse, ei koskaan muualle. ”Tykkään hevosista. Ne ovat kauniita”, toteaa Jeremias. Erityisesti laitumella eräs musta hevonen on hänen mieleensä. ”Hevoset ovat jännittäviä, mutta en pelkää niitä”, toteaa Jeremias.

Jutun kirjoitti Haksulan toimijatalon ohjaaja Maarika Suopanki ja se on julkaistu alunperin jäsentiedotteessa 4/2022