Arvostava kohtaaminen lisää hyvinvointia

Tutustuin arvostavaan kohtaamiseen aikanaan opiskellessani ratkaisukeskeiseksi työnohjaajaksi. Arvostava kohtaaminen on oikeastaan ratkaisukeskeisen työotteen perusta, mutta sen lisäksi se on jokaisen ihmisen perusoikeus. Minulla on oikeus ja tarve tulla kohdatuksi ja kuulluksi, kokea muiden ihmisten aito kiinnostus itseäni ja ajatuksiani kohtaan. Kun niin käy, syntyy kokemus arvostuksesta, joka vahvistaa psyykkistä hyvinvointiani.

Arvostava kohtaaminen ei edellytä koulutusta, eikä vaadi suuria ja erityisiä tekoja. Tervehtiminen, silmiin katsominen ja hymy riittää. Mitä sinulle kuuluu? Mitä mieltä olet? Mitä sinulle saisi olla? Tärkeintä on yhteys toiseen ihmiseen, niin arjen ohimenevissä tapaamisissa kuin pidemmissä ihmissuhteissa. Minulle arkipäiväinen hetki voi olla toiselle ihmiselle merkityksellinen syystä, jota en tule ajatelleeksi. Ja toisaalta arvostava kohtaaminen ei edellytä muuta, kuin halun kuulla ja ottaa toinen ihminen huomioon. Minun ei tarvitse ymmärtää kaikkea, eikä aina osata olla avuksi. Ei edes silloin, kun toimin omassa työroolissani. Useimmiten ratkaisu ja siihen tarvittavat voimavarat ovat jokaisessa ihmisessä itsessään. Parhaimmillaan voin ja saan toimia mahdollistajana, kun kehitysvammainen tai vastaavaa laaja-alaista tukea tarvitseva ihminen itse on aito toimija omassa elämässään.

Kohtaan usein ihmisiä, jotka eivät kommunikoi puheella ja joiden kanssa minulla ei aina ole yhteistä kieltä. Kun kyseessä on kognitiivinen vamma, siihen liittyy aina myös ymmärtämisen vaikeus. Arvostava kohtaaminen ei kuitenkaan vaadi tietoa siitä, miten ja millä lailla toinen ihminen ymmärtää. Jokainen ihminen aistii ja ymmärtää läsnäolon, katse ja suoraan kohdistettu puhe viestivät arvostusta. ”Kiitos kysymästä” -kampanja on kohdistettu meille jokaiselle. Se herättelee, muttei arvostele.

Kiitos kun luit, kiitos kun kuulit.

Kiitos kysymästä -kampanjavideo