Hetkittäin -kurssilla muisteltiin

Hetkittäin -kurssi perustuu ajatukseen siitä, että jokaisella elämänvaiheella on oma tärkeä tehtävänsä ihmisen elämässä. Yhtenä vanhuuden tehtävänä on luoda yhteenveto eletystä elämästä ja hyväksyä eletty elämä. Tämä elämänvaihe voi olla rauhallinen ja seesteinen tai täynnä ahdistusta ja levottomuutta riippuen siitä, onko elämää jollakin tavalla voinut muistella ja käsitellä.

Kehitysvammaiset ikääntyneet tarvitsevat ympärilleen ihmisiä, jotka auttavat muistamaan. Me Hetkittäin -hankkeessa pohdimme, miten voisimme parhaiten tukea kehitysvammaista ikääntynyttä, jotta hän voisi muistaa elämänsä tärkeitä asioita ja kokea iloa niistä. Omien muistojen jakaminen muille tekee menneisyyden näkyväksi ja luo toivoa tulevaisuuteen.

Kurssikerroilla oli eri teemoja

Kurssilla lähestyimme kysymystä muistelun avulla. Saimme asiantuntija-apua, kun kokemusasiantuntija Teuvo Taipale tuli kertomaan muistoja elämästään. Hän kertoi laitoksissa asumisestaan sekä siitä, miltä tuntui, kun pääsi asumaan omaan kotiyhteisöön. Teuvo muisteli ripille pääsyä, mieleenpainuvaa joululahjaa ja kesäleirejä, joiden sääntöjä hän uskalsi uhmata. Hän kannusti kurssilaisia muistelemaan ja jakamaan muistoja, niitä vaikeimpiakin, jonkun luotetun henkilön kanssa.

Toisella kerralla muisteltiin liikkumiseen ja urheiluun liittyviä asioita, ja pohdittiin liikkumisen merkitystä hyvinvoinnin kannalta. Kolmannella kurssikerralla saimme vieraaksi Marketan Virkkalan Martoista. Hän opasti meidät aivoterveellisen ruuan pariin. Makulaboratoriossa äänestimme mieluisia makuja.

Kansallismuseossa pohdimme Suomen historiaa ja tutustuimme muutamaan historialliseen esineeseen vähän tarkemmin. Silmiään vinkkaavat presidentit ihmetyttivät ja kahvikuppimaailmanpyörä ihastutti. Saunan lauteilla saatiin kuulla tuohivirsujen tarinaa. Viimeisellä kerralla tutustuttiin Helsingin Taidemuseo HAMiin Sipilät-näyttelyyn. Museon taidepajassa teimme muiston Helsingistä grafiikan tekniikoilla.

Muistelulla on tärkeä tehtävä

Kurssin lopuksi jokainen sai mukaansa oman muistojen narun, johon oli kerätty ja tallennettu kurssin aikana kerrottuja muistoja ja kuvia. Narun voi ripustaa oman kodin seinälle. Sitä voi halutessaan täydentää ja sen avulla voi kertoa itselle tärkeitä asioita myös muille.

Kurssi oli koskettava ja tärkeä vakuutus siitä, että kaikilla ikäihmisillä on paljon muistoja ja elämänkokemusta. Kaikki kurssilaiset eivät kertoneet ajatuksiaan sanoin. Osa kurssilaisista ilmaisi niitä tuntein, ilmein ja elein tai tekemällä erilaisia valintoja. Muistiherätteinä oli kuvia, esineitä, makuja ja tuoksuja. Yhden muistelu herätti toisetkin muistamaan ja yhteiset muistot riemastuttivat kaikkia.

Kaupunkiympäristö ja eri kurssipaikat toivat erilaisia muistoja mieleen. Sen vuoksi on tärkeää, että myös ikäihmisten pääsevät kaikenlaisiin paikkoihin ja ulos omasta kodistaan. Esteetön museoympäristö loi erityisen ympäristön muistelulle, mutta sellaista voi harjoittaa missä tahansa merkityksellisessä tai inspiroivassa paikassa. Oli tärkeää, että Hetkittäin- kurssin ryhmä kuului ja näkyi kaupungilla.