Kaikkesa tekkee, että avustettavalla olis hyvä olla

Tapasimme Nurmeksen Kuusikummussa käydessämme kehitysvammaisia ikääntyneitä, joiden kodin seinällä oli valokuvaraportteja eri vuosilta. Saimme tietää, että näiden kiinnostavien kuvakollaasien takana oli monen asukkaan henkilökohtainen avustaja Sinikka Tolvanen. Päätimme tutustua häneen vähän tarkemmin.

Sinikka toimii Kuusikummussa viiden asukkaan henkilökohtaisena avustajana. – Asukkaat ovat valikoituneet minulle tarpeidensa mukaan. Joka vuosi käydään läpi, mitä asiakas haluaa tehdä. Jokainen voi vaikuttaa siihen, mitä yhdessä tehdään. Ollaan leivottu, käyty ulkona ja retkillä, teatterissa, elokuvissa ja konserteissa. Käytiinpä Helsingissäkin isomman ryhmän kanssa, Sinikka aloittaa.

Valokuvat auttavat muistamaan

Yksityisyydensuojan monimutkaisuuden vuoksi kehitysvammainen voi jäädä ilman valokuvia omasta elämästään. – Halusin dokumentoida meidän yhteisiä hetkiä ja päätin selvittää, miten tärkeät muistot saataisiin säilöön. Mietin ensin, teenkö päiväkirjaa, mutta se tuntui työläältä. Sitten ajattelin, että alan kuvata omalla kännykällä meidän yhteisiä tekemisiä ja kokoan kuvista vuosikollaasin jokaiselle avustettavalleni. Ensin kysyin lupaa valokuvaamiseen Kuusikummun esihenkilöltä ja sitten jokaiselta avustettavalta itseltään. Myös edunvalvojalta kysyin luvan. Sovittiin, että kuvaaminen on mahdollista siten, että otan kuvat omalla kännykällä, teetän ne kuviksi ja sitten poistan ne puhelimesta, Sinikka kertoo.

Valokuvakollaasin avulla on mahdollista palata yhdessä vietettyihin hetkiin. – Kyllä, aika monesti ne näyttää, että oltiin tuolla ja tehtiin tuota. Yksikin pyysi kampaamossa, että ota nyt se kuva, Sinikka jatkaa.

Valokuvakollaasit ovat toimineet päiväkirjana läheisille. Niistä henkilökuntakin on saanut tietoa, mitä asukkaan kanssa on tehty ja uusille työntekijöille kuvat ovat toimineet perehdytyksenä. – Melkein kaikilla on joku läheinen, joiden kanssa teen myös yhteistyötä. Haluan dokumentoida yhteisiä hetkiä valokuviin, sillä jokainen haluaa tulla nähdyksi ja taltioiduksi omana itsenään, Sinikka sanoo ja jatkaa: Myös henkilökohtaisen avustajan työ on tullut näkyväksi valokuvien avulla. Täytyy vaan uskaltaa avata suu ja kysyä lupaa valokuvaukseen.

Henkilökohtainen avustaja tekee yhteistyötä

Sinikka on aikaisemmin työskennellyt omalla 16 lehmän pientilalla. – Seitsemän vuotta sitten lehmien pito loppui, tosin lihahiehoja vielä jäi. Olen aikanaan valmistunut lastenhoitajaksi ja toiminut vähän aikaa hoitolaitoksessa hoiva-avustajana. Sitten aloin tehdä henkilökohtaisen avustajan töitä ja huomasin, että työ on niin mukavaa, että tästä en lähde mihinkään. Tässä on oma vapaus ja tekemisen saa suunnitella asukkaan kanssa. Vain taivas on rajana, Sinikka naurahtaa.

– Olen kiitollinen avustajakollega Minnasta ja Kuusikummun joustavista ohjaajista. Koen olevani apuajattelija, jonka ajatuksia kuunnellaan. Nytkin mietitään ohjaajan kanssa, miten voisimme edistää yhden käsitöitä tekevän asukkaan kanssa käsityötuotteiden jatkotyöstämistä. Hänellä on pieniä pimpula lankakeriä ja solmulankavillasukkia laatikoittain. Niistä olisi mukava tehdä yhdessä tilataideteos asukkaan uuteen kotiin. Kaikkesa tekkee että avustettavalla olis hyvä olla. Ei aina mee siitä, mistä on aita matalin, Sinikka päättää.