Muistelu oli mieluista

Marja Hepo-oja Muhoksen Rantakodista osallistui Hetkittäin-hankkeen valmennukseen. Yhdeksän kuukautta kestäneen valmennuksen päätteeksi hän teki elämänkertatehtävän 67-vuotiaan Riitan kanssa.
”Oli mielenkiintoista ruveta kuuntelemaan Riitan muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta. Ryhmäkodissa arki on välillä kiireistä ja siksi mietitytti, mihin kohti saisi soviteltua muisteluaikaa,” Marja aloittaa. ”Riittaa ei kyllä tarvinnut paljoa motivoida. Tekstiä alkoi tulla saman tien ja minä aloin kirjoittaa sitä muistiin. Keskusteltiin moneen otteeseen ja katsottiin paljon Riitan valokuvia. Lopulta tultiin kuvien kanssa ulos Riitan huoneesta ja katsottiin niitä muiden asukkaiden kanssa yhdessä. Yhtäkkiä koko talo osallistui muisteluun,” Marja jatkaa.

Muistelun avulla ohjaaja tutustuu ikääntyneeseen syvällisemmin ja voi eläytyä hänen elämäntarinaansa. ” Opin tuntemaan Riittaa enemmän. Kun tiedän, mitä hän on kokenut, voin ymmärtää häntä paremmin,” Marja kertoo.
”Tehtiin Riitan kanssa valokuvista elämänpuu elämänkertajuhliin. Sen puun Riitta halusi sitten omaan huoneeseensa,” Marja muistelee. “Muistelushetkinä puhuttiin paljon Riitan omasta kotimökistä. Silloin oli talvi ja mökki auraamattoman tien takana. Piipahdus omalla kotimökillä jäikin Riitan haaveeksi,” Marja kertoo ja jatkaa: ”toivottavasti tämä Riitan toive toteutuu kesän aikana.”

Marjan mukaan Riitta nautti omasta ajasta ja kertoi mielellään kuvista. ”Kuunneltiin kansanlauluja ja loruja netistä. Enimmäkseen kuitenkin katseltiin valokuvia, niitä on tosi paljon. Tulipahan kuvatkin järjestettyä, muuten ne olisivat vieläkin siellä pinkassa,” Marja muistelee.

Muistelun aikana Riitta kirjoitti runon lapsuudesta ja nuoruudesta. ”Siinä ei kauan mennyt, kun se runo syntyi,” Marja kertoo. ”Kerran lähettiin pikkujouluihin ja Riitan piti lukea siellä kaksi omaa runoaan. Runon jälkeen Riitan esitys jatkui: Ota luutu. Ota ämpäri. Ota vettä. Lausujalta kesti hetken huomata, että mukaan olikin tullut oman huoneen siivousohje,” Marja muistelee. ”Nauroimme tälle yhdessä.”

Kolmen kuukauden aikana muisteluita oli viikoittain ja näistä hetkistä Marja kokosi tarinan elämänjuhliin. ”Rantakodin elämänjuhla oli kruunu, joka päätti muisteluhankkeen meillä. Aikaa muistelulle ryhmäkodissamme on, kun sitä järjestää. Tämän projektin myötä ohjaajat ovat viettäneet yksilöllistä tärkeää aikaa meidän ainutlaatuisten asukkaiden kanssa,” Rantakoti Muhoksen esihenkilö Tiia Laukka sanoo.

KAINUUN KORVESSA KASVOIN
JA AIKUISEKSI VARTUIN
JA TAITOJA KARTUIN
HEINÄTÖITÄ TEIN JA
MARJOJA KERÄSIN
PUROSSA UIN JA
KASTUIN
AURINKOA SAIN

Artikkelin kuvat: Mari Salovaara