Vammaispalvelujen maksukorotukset ovat epäinhimillisiä ja eriarvoistavia

Helsingin kaupunki on vuoden 2025 alussa nostanut merkittävästi vammaispalvelujen ateria-, ylläpito- ja kuljetusmaksuja. Korotukset ovat paitsi kohtuuttomia, myös syvästi eriarvoistavia. Ne heikentävät vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia elää ihmisarvoista elämää ja osallistua yhteiskuntaan.

Helmikuussa 2025 voimaan tulleet korotukset ovat jyrkkiä: ateriamaksut nousivat 15–33 prosentilla, ylläpitomaksut 48 prosentilla ja kuljetusmaksut kahdeksalla prosentilla. Samanaikaisesti Kelan asumistuki on pienentynyt. Käyttämämme esimerkkihenkilön kohdalla tämä tarkoittaa yhteensä noin 178 euron kuukausittaista heikennystä käytettävissä oleviin varoihin. Tammikuussa tälle jäi pakollisten menojen jälkeen 294 euroa kuukaudessa muihin menoihin – huhtikuussa enää 117 euroa. Pudotus on yli 60 prosenttia. Tällä summalla pitäisi kattaa lääkkeet, hygieniatarvikkeet, vaatteet, harrastukset ja kaikki muu elämä.

Kaupungin tarjoama mahdollisuus hakea maksujen huojennusta ei ole ratkaisu. Se edellyttää, että vammaisella henkilöllä on tukihenkilö, joka osaa ja jaksaa laatia tarvittavat selvitykset. Kaikilla ei tällaista tukea ole. Näin ollen järjestelmä suosii niitä, joilla on enemmän voimavaroja tai läheisiä apuna – ja syrjäyttää ne, joilla ei ole. Tämä lisää eriarvoisuutta ja tekee perustoimeentulosta byrokraattisen anomusprosessin varassa olevan etuoikeuden.

”Pienet säästöt budjetissa eivät oikeuta suuria inhimillisiä menetyksiä”

Korotusten vaikutukset eivät rajoitu talouteen. Ne kaventavat vammaisten mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan. Kun käyttövara pienenee, ensimmäisenä karsitaan harrastuksista ja sosiaalisista menoista. Ohjatut harrastukset ovat monille vammaisille ainoa tapa ylläpitää sosiaalisia suhteita ja fyysistä sekä psyykkistä hyvinvointia. Näihin ei ole enää varaa.

Toinen vaihtoehto on luopua asumisyksikön ateriapalveluista ja siirtyä halvempaan valmisruokaan. Tämä lisää terveysriskejä ja syrjäyttää entisestään, sillä yhteiset ruokailut ovat myös tärkeitä sosiaalisia tilanteita. Onko kaupunki arvioinut päätöstensä vaikutuksia pitkällä aikavälillä? Onko laskettu, kuinka paljon lisääntyvä syrjäytyminen, mielenterveysongelmat ja terveydenhuollon tarpeet tulevat lopulta maksamaan?

Helsingin kaupunkistrategia lupaa, että ”helsinkiläisten hyvinvointi ja terveys paranevat” ja että ”jokaisen, iästä ja terveydentilasta riippumatta, tulee voida elää hyvää elämää.” Miten nämä maksukorotukset toteuttavat tätä tavoitetta?

Kaupunki, joka vie vammaisilta ihmisiltä mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan ja elää ihmisarvoista elämää, ei ole hyvinvoinnin mallikaupunki vaan sen irvikuva.

Vetoamme uuteen vastavalittuun lautakuntaan: ottakaa maksukorotukset uudelleen käsittelyyn. Kohtuullistakaa ne. Pienet säästöt budjetissa eivät oikeuta suuria inhimillisiä menetyksiä. Sivistynyt yhteiskunta mitataan sillä, miten se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia. Nyt on aika näyttää, että Helsinki todella on kaikkien kaupunki.

Katri Vappula

Vammaispalveluja käyttävien nuorten aikuisten äiti

Katja Riikonen

Perheiden tuen johtaja

Kehitysvammatuki 57 ry

Kirjoitus on julkaistu alunperin Helsingin sanomien mielipidekirjoituksena 18.7.2025.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011308099.html