Vekkari – Oman näköistä toimintaa ja vaikuttamista

oimintaan osallistujat kävivät Vekkari-ryhmänvetäjän koulutuksen ja perustivat omien kiinnostuksen kohteiden ympärille harrastusryhmiä. Sittemmin Vekkaritoiminnan osaksi on tullut myös vapaaehtoisena toimiminen erilaisissa tapahtumissa ja tempauksissa. Erilaisia osallistumisen mahdollisuuksia on hengästyttävän paljon ja vuosien varrella on tehty ikimuistoisia asioita.

Outi Kero, Anni Hinkkanen, Laura Loimaranta ja Satu Timperi ovat olleet Vekkarilaisia jo vuosia. Outi on ollut mukana alusta alkaen ja osallistui ensimmäiseen ryhmänvetäjänkoulutukseen. Outi tiivistää projektin lähtökohdat näin: ”Että jokainen tulee kuulluksi ja että kuka haluaa tehdä mitä vaan ja tarjotaan siihen tukea.” Outin haave oli tehdä teatteria. Koulutuksessa hän tapasi Jussin, joka oli kiinnostunut samasta aiheesta ja he perustivat ryhmän, joka sai nimen Tunneteatteri. Ryhmä toteutui yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa ja vertaisvetäjien lisäksi ryhmää oli vetämässä teatteri-ilmaisun ohjaaja. Outi oli myös kouluttamassa seuraavia vertaisvetäjiä, joista yksi oli Anni.

”Mähän tulin kouluttaa teitä silloin ja mua jännitti ihan sikana. Mä tein teille niitä harjoitteita ja kun ruvettiin tutustumaan, niin mehän naurettiin!” Outi muistelee.

Koulutuksen jälkeen Anni perusti toisen ryhmänvetäjän kanssa Dooris-ryhmän, jossa oli tarkoitus tehdä kivoja kulttuurijuttuja. ”Käytiin kahvilla ja leffassa ja syömässä. En edes muista mistä nimi tulee. Me vaan keksittiin Dooris”, Anni toteaa. Ensimmäisillä kerroilla Anni jännitti, että tuleeko osallistujia ollenkaan, mutta pelko oli turha. Yksi ryhmään osallistuneista oli Laura, joka kävi myöhemmin koulutuksen ja veti Dooris-ryhmää Annin kanssa.

Satu puolestaan tuli taustatukihenkilöksi Doris-ryhmään. ”Siitä lähti mun ura Kehitysvammatuella”, Satu toteaa. Taustatukihenkilön rooli on pysytellä mahdollisimman näkymättömissä, mutta olla ryhmän tukena tarvittaessa. Aina ei ole edes tarpeen olla samassa tilassa, vaan riittää että tukihenkilö on saatavilla vaikka puhelimitse. Sittemmin Satu on toiminut myös Vekkarin koordinaattorina ja vetää nykyisin Selkeästi meille -hanketta.

Yhteisiä hetkiä ja pitkää ystävyyttä

Vuosien varrella Annista ja Laurasta on tullut hyvät ystävät ja pitävät paljon yhteyttä myös ryhmien ulkopuolella. He ovat edelleen aktiivisia Vekkarilaisia ja vetävät nykyisin yhdessä leffaryhmää. Ryhmänvetäminen sujuu jo rutiinilla, eikä alkuaikojen jännitystä enää ole. Lisäksi Laura ja Anni ovat olleet vapaaehtoisina vaikuttamassa myös Selkeästi meille -hankkeen kautta. He antoivat palautetta Hesburgerin tilauslaitteen ja urheiluhallin verkkosivujen ymmärrettävyydestä. Laura oli myös antamassa palautetta VR:n lippulaitteesta. Lisäksi he ovat osallistujina mukana Vekkarin peliryhmässä ja karaokeryhmässä. Jälkimmäinen kokoontui ennen Populuksessa.

”Muistatteko mitä tapahtui Populuksessa?” Satu kysyy. ”Valloitettiin Populus! Siellä oli kuvaajat paikalla”, Laura vastaa ja jatkaa ”Ne kuvasi mainosta. Se oli Sosten kampanja. Se oli ihan elokuvateatterissa.” Karaokeryhmä esiintyi Sosten ”Onneksi on joku” -kampanjassa, jossa tuotiin esiin järjestöjen tekemää työtä. ”Se oli hieno ja hauska projekti”, Laura toteaa.

Tunneteatteri on esiintynyt Puolassa asti

Tänä syksynä kymmenenvuotista taivaltaan juhlinut Tunneteatteri on esiintynyt monilla lavoilla. ”Tuleeko mieleen Puolan reissu?” Outi kysyy Sadulta. Puolan reissu oli Tunneteatterin matka kansainvälisille teatterifestivaaleille, jonne heidät kutsuttiin keväällä 2018. Matkan toteuttaminen tuntui valtavalta, jopa mahdottomalta tehtävältä, sillä vastaavaa ei oltu aikaisemmin tehty. Helsingin kaupungin, Kehitysvammaisten Tukiliiton ja Castren-säätiön tuella matka alkoi kuitenkin näyttää mahdolliselta. ”Sit me lähettiin toteuttaa sitä. Se oli varmaan tammikuussa ja sitten kesäkuussa oli se matka”, Outi toteaa.Valmistelut jäivät osin viime hetkeen:”Mitäs me metsästettiin? Passia? Mehän oltiin Pasilassa hakemassa sulle passia! Edellisenä päivänä taisi olla,” Satu muistelee. Yhteinen seikkailu naurattaa molempia.

Festivaaleille ei menty vain yleisöksi, vaan Tunneteatterin oli määrä vetää teatteri-ilmaisun työpajaa ja lisäksi he esittäisivät Peter Pan -näytelmän. Reissuun lähti kahdeksan Tunneteatterilaista, sekä ohjaajia. Sattumalta samalla lentokoneella oli matkalla myös Isac Elliot, joten heti ensimmäisenä päivänä päätettiin mennä artistin keikalle. ”Siellä me oltiin ja oli kova meininki”, Outi muistaa. Teatteripajojen ja esiintymisen ohella aikaa jäi myös kaupunkiin tutustumiseen: ”Mehän kasteltiin tukkammekin suihkulähteessä”, Outi nauraa ja jatkaa: ”Aika kiva tollein, että meillä oli tommoinen tavoite, mutta samalla tutustuttiin kaupunkiin ja käytiin ostoksilla. Mentiin aamusta iltaan.” Työpajan vetäminen ilman yhteistä kieltä oli jännittävää, mutta sujui kuitenkin hyvin. Outi veti muun muassa peiliharjoitteita, joissa seurataan toisten eleitä. ”Se oli ikimuistoinen reissu”, Outi toteaa.

Joulun alla Vekkarilaiset ilahduttivat ikäihmisiä

Pöydän äärestä kuului iloinen puheensorina, kun joukko vekkarilaisia kokoontui Kehitysvammatuen toimistolle. ”Mulla on tässä jo kaksi, kerätäänkö näitä johonkin?” ryhmästä kysytään. ”Me tehdään tässä näitä joulukortteja yksinäisille vanhuksille”, Seija kertoo. Kortit tehdään joulupostia ikäihmisille -kampanjaan. Ne lähetetään Siskot ja Simot -järjestölle, joka toimittaa ne yksinäisille vanhuksille. ”Ne tulee varmaan iloiseksi näistä”, Laura pohtii. Manti lisää vielä: ”Ja saavat hyvää mieltä.” Uusia askartelijoita on tulossa ja paikat alkavat täyttyä. ”Kyllä me voidaan tiivistää”, ryhmästä huikataan. ”Tuolta löytyy sitten glögiä ja pipareita”, Venni ohjaa. Myös uusille tulokkaille löytyy paikka pöydän äärestä ja iloinen puheensorina jatkuu.

Vekkarilaiset tekivät joulukortteja kampanjaan myös viime vuonna. Joulukorttipaja on osallistujille mukavaa ajanvietettä ja samalla voi tehdä hyvää toisille. Kahdeksan vuotta kaveritoiminnassa mukana ollut Anja pohtii korttien vastaanottajia: ”Kun ajattelee ikäihmisiä, niin kaikki ystävät saattavat olla jo poistuneita.” Ja Laura täydentää: ”Tai asuu jossain muualla.”

Seija on tehnyt kertakäyttölautasista tonttukortin. Nyt työn alla on enkeli, jonka voi pujottaa sähkökynttilän ympärille. Hän opettaa mallit halukkaille, mutta kaikki saavat tehdä juuri sellaisia kortteja kuin haluavat.

”Tässä korttipajassa ei tule kahta samanlaista korttia”, ryhmässä todetaan.

Valmiit kortit kerätään ikkunalaudalle kuivumaan. Luovuutta riittää ja osallistujat ihastelevat toistensa kortteja. Seija pohtii, mitä tekee seuraavaksi: ”Mihinköhän mä laittaisin tota liimaa? Eikä kun maalia!” Sekaannus naurattaa koko ryhmää, myös Seijaa, joka toteaa: ”Nyt ei passaa ottaa enää glögiä.”

Illan aikana ikkunalaudalle kerääntyy 50 korttia odottamaan toimitusta.

SOSTE:n video: SOSTE:n Onneksi on joku  (Linkki vie Youtube-sivustolle)